jump to navigation

Viikon luontokuva #33 Friday, October 15, 2010

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
add a comment

“Hmmm…mikäs se tämä on. Tuollainen sylinteri…Se näyttäisi kyllä pitävän kuuman lämpimänä…Taidan kutsua sitä termokseksi. Se on TERMOS!!!. Jippii!

Talitintti ja termos. Satunnainen asetelma, Kitkajoki, Karhunkierros, Kuusamo.

Viikon luontokuva #32 Thursday, July 22, 2010

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
add a comment

Mikä ääni? Mikä kappale? Ikäänkuin metsä ja järvi olisivat digitoineet äänikuvan.

Viikon luontokuva #1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8, #9, #10, #11, #12, #13, #14, #15, #16, #17, #18, #19, #20, #21, #22, #23, #24, #25, #26, #27, #28, #29, #30, #31

Viikon luontokuva #29 Wednesday, December 31, 2008

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
add a comment

frog trapped in ice on Lake Finnträsk, FinlandRetkiluistelukauden avaus on aina yhtä juhlallinen tapahtuma. Varusteet tanassa tunnustellaan varovasti neitseellisen jään pintaa, aprikoidaan, edetään hissunkissun jään laulaessa kepeää sirkutustaan, kunnes uskaltaudutaan reidet paukkuen paahtamaan erämaajärvien rikkumattomassa rauhassa.

Ja joskus sitä löytää retkillään mitä mielenkiintoisempia asioita. Milloin jään läpi näkee mateen tahi kaksi, jääkaapin, polkupyörän, eetteripyörteen, viidakon… tai kuten toissapäivänä, sammakon, jonka loikka oli jäänyt vaiheeseen.

Viikon luontokuva #1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8, #9, #10, #11, #12, #13, #14, #15, #16, #17, #18, #19, #20, #21, #22, #23, #24, #25, #26, #27, #28

Romantiikkaa sunnuntai-illan ratoksi Wednesday, July 16, 2008

Posted by Sami Oinonen in überkuul, musiikki.
2 comments

“Millä kielellä se oekkeen laallaa?”, kysyy erittäin pahasti Ilosaarirockin, tuon Suomen virallisen hyvän olon rock-festivaalin, hengestä juopunut nuori mies äärimmilleen täynnä olevassa rock-teltassa.

– Hän laulaa rakkauden kielellä, italiaksi, vastaan tietämättömälle. Nuori mies jatkaa onnellisena keinumistaan.

Ryhmä sangen nuorta festarikalustoa kirkuu kilpaa Mike-sedän kanssa L’Urlo Negro-kappaleessa. “On se, on se…”

“Mike, take us home”, kiljuvat nuoret naiset vieressäni.

“Mike, soolooo”, huutavat jotkut kuorossa kappaleiden välissä. “Ssshh”, vastaa maestro tiukasti.

Pienen elämäni tähtihetkiä. Mike Pattonin Mondo Cane-projekti palkitsee festarikansan italialaisen iskelmämusiikin tulkinnoillaan.

Keikan jälkeen näen häkeltyneitä, onnellisia ja iloisia ihmisiä. “Mikä ihmemies se tämä Patton on?”.

Onneksemme Patton julkaisee Mondo Cane-albumin. Hän asui vuosituhannen vaihteessa vuosia Italiassa ja tykästyi maan iskelmämusiikkiin. Alunperin pienimuotoisesta bändiprojektista lähtenyt idea paisui monikymmenhenkiseksi orkesteriversioksi. Onneksi mopo karkasi käsistä.

Hatunnosto Ilosaarirockille. Samanlaisia kulttuuritekoja odotellessa ensi vuoteen.


kuva: Nicola Arigliano, italialainen crooner-mies, jonka kappaleen 20 km al giorno Patton muun muassa tulkitsi keikallaan. (c) Vincenzo Cosenza

video: Mondo Cane, Live at Paradiso, Amsterdam, June 12, 2008

Mike Patton on täällä. Kesä pelastettu! Tuesday, May 13, 2008

Posted by Sami Oinonen in überkuul, musiikki.
7 comments

mike-patton-has-an-opinion.jpg
Elämäni valo, Mike Patton, vierailee jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen Suomessa. Ja missäs muualla kuin Ilosaarirockissa. Voe mahoton! Ja tällä kertaa italialaisia iskelmiä suuren orkesterin kanssa esittävällä Mondo Cane-projektillaan. Ehdottomasti vuoden tärkein ja oleellisin tapahtuma kaikkien musiikkia rakastavien mielissä. Odotettavissa yhtä legendaarista, mutta ehkä hivenen hillitympää mäiskettä kuin herran aiempi Ilosaarirock-vierailu vuodelta 2000 Fantomas-kohkaamisbändillään.

__

[Ilosaarirock: Mike Patton – Mondo Cane & Ilosaarirock Sinfonietta]

Räjähdysherkkä meluhaitta Monday, February 11, 2008

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
add a comment

demotivators-for-kids.jpg
Legendaarinen motivoinnin tyyssija despair.com tarjoaa nykyisin jotain myös lapsille. DespairWear-paidoista löytyy perheen pikkutuholaiselle omansa.

Oikeastaan despair.comin t-paitoja parempi on saitilla käytetty määritelmä American Apparel-paidoista, joille designit painetaan:

These aren’t some thick, itchy tees made in China by underfed children. Impossibly soft and comfortable, these shirts are proudly made in USA by shady and/or skanky-looking underfed 20-somethings who tend to like their shirts small and form-fitting.

[Despair Kids]

Tähtihetki Thursday, January 17, 2008

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
10 comments

isin-tytto.jpg
Nyt kun vuosi 2007 on enää heikkoa huurua hybridiauton pakoputken virkaa toimittavassa suuttimessa, voidaan kiihkottomasti tarkastella mitä vuodesta oikeastaan jäi käteen. Varmasti paljonkin. Mutta jos nyt allekirjoittaneelta kysytään, niin tämä jäi viime vuodesta päällimmäisenä mieleen. Ei hullummin.

Mies istuutuu pöytään ja aloittaa jokapäiväisen kasvislounaansa. Mies pitää huolen siitä, että pöydässä kaikki muut näkevät hänen ottaneen juuri kasvisvaihtoehdon. Keskustelu ajautuu yllättäen tutuille urille. Mies saarnaa minuutin vimmaisesti ilmaston lämpenemisestä ja muiden lautasella möllöttävien veristen pihvien osuutta siinä. Varmistuttuaan, että pöytäseurue pitää sekä kollektiivisesti että yksilöinä häntä erittäin esimerkillisenä tapauksena, hän aloittaa porkkanoidensa puikottamisen.

Pöytäseurueessa viriää keskustelu organisaatiokulttuurista ja innovoinnista. Mies, tuo rakenteellisten reikien mestari, heittää keskuteluun teesejänsä: “Mielestäni organisaation tärkein tehtävä on olla estämästä tekemistä”, “Mielestäni kaikki markkinointitutkimus on turhaa, maalaisjärki riittänee, sillä olemmehan kaikki ns. kuluttajia, eikös?”, “Mielestäni tuotekehitystä pitäisi tehdä valistuneiden asiakkaiden kanssa, sillä kyllä he tietävät mitä haluavat, eikös?” jne. Lounaspöydässä pikkelsit valahtavat haarukoista rinnuksille kun hän pauhaa kerettiläisiä viestejään.

Haarukat kirskuvat vaivautuneesti, mutta mies ei moisesta piittaa. Samassa hänen puhelimensa soi. Se on Hän. Ja tähän vastataan, mies ajattelee, sillä puheenvuoronsa jälkeen lounas olikin jo kulminoitumasa tylsyyteen, kohti “Ja horsmakin kukkii jo tuossa tienpenkereellä, katsos…”-kategoriaa.

– Tule….e…e kotiiin, nainen vaikertaa puhelimessa.

Tämä on se viesti, jota mies on odottanut. Se on nyt totta. Tähän on valmentauduttu. Nyt on tuntien mentaaliharjoituksista hyötyä, sillä mies tiputtaa salamana mekaanisesti hanskansa ja juoksee kohti kaksipyöräistä ajoneuvoaan.

Ja samassa tasku soi. Mies vastaa, mutta se ei ole Hän. Mies ajattelee, että tämä linja pitää pitää vapaana. Tämä linja pitää pitää vapaana!!! Hän keplottelee itsensä puhelusta kohteliaasti sanomalla olevansa se toinen Sami.

Miehen kaksipyöräinen ajoneuvo on on myös odottanut tätä päivää.

– Nyt mennään molemmat sylinterit väbä-väbättäen ja näytetään isännälle, että olen sen kaiken rakastavan huolenpidon arvoinen, tämä punanuttuinen ja vähäpäästöinen italialaiskaunotar ajattelee.

Mies kaartaa kotipihaan. On paloautoa ja ambulanssia.

“Tulitte sitten paloautolla”, mies toteaa pihalla henkeä haukkovalle palomiehelle.

– Niin, oltiin tuossa lähellä, taidat keretä itsekin juuri mukaan. Jännät paikat. Ei taideta keretä sairaalaan.

Mies syöksyy sisälle. Käytävä on täynnä ihmisiä. On ensihoitajaa ja palomiestä ja yksi erittäin raskaana oleva ja varsin äänekäs nainen.

Ja samassa lapsi syntyy. Se tulee vauhdilla. Paineella.

Mikä onni. Ja mies oli missata kaiken tämän. Palomiehet itkevät. Ja kaikki.

Hoitaja ojentaa miehelle sakset. “Haluat varmasti katkaista napanuoran?”.

– Saanko myös pyörtyä, mies vastaa.

Vastasyntynyt kannetaan naisen rinnuksilla ambulanssiin. Mies ajaa ambulanssin perässä sairaalaan.

Outoa, hän ajattelee. Hän ei muista kotimatkasta yhtään mitään. Kiire tuntui kuitenkin olleen.

David Lynch, kännykkä ja elokuvataide Saturday, January 12, 2008

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
6 comments

david-lynch-on-cell-phones-and-films.pngTuttu esitteli aivan kuumana, miten hänen mesettämisen orjuuttamat teknopoikansa, nuo “digitaaliset natiivit“, olivat löytäneet hänen tuliterästä bittejä ja aivokuorta rusikoivasta kännykästään täysimittaisen elokuvan.

Siinä ihmettelimme molemmat, että miten voi olla…ettei enää pelkkiä kahden sekunnin sutaisumaistiaisia, vaan että täysilaidallinen kulttuuria vaikka lentomatkan kyytipojaksi tai miksei vallan siihen upouuteen sadantuuman taulutelkkariin projisoitavaksi.

Kännykällä voi siis katsoa elokuvia. Mutta voiko elokuvan kokea tulitikkurasian kokoiselta näytöltä? Voidaanko enää puhua elämyksistä? No koska minulla ei ole tästäkään asiasta varmaa mielipidettä, etsin vastausta elämääni lämpöohjautuvan ohjuksen lailla ohjanneilta suurilta ajattelijoilta. Tässä tapauksessa tukeudun David Lynchiin, aikamme suurimpaan elokuvaohjaajaan. Hänellä on tästäkin asiasta vaatimaton mielipide.

Mutta hetkinen. Eikös tämä ole se sama mies, joka on kaupallistanut elokuvaidettaan tarkoitushakuisen korkealentoisiksi tv-sarjoiksi ja postimerkin kokoisiksi webvideoiksi? Että mites se kännykkä nyt sitten millään tavalla poikkeaa hänen muista takinkääntöprojekteistaan? Äsh. En jaksa miettiä. Kyllä David on oikeassa. Kuten aina.

Ks.myös: David Lynch ja tuotesijoittelu

Menetyksistä Saturday, November 10, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, taide.
5 comments

brian-despain-mr-bubbles-birthday.jpg
Muistan kuin eilisen sen päivän nuoruudestani kun kissani kuoli. Asiaankuuluvasti Jormaksi nimeämäni reipas nuori kolli kohtasi yöllisessä tappelussa parempansa ja menehtyi nopeasti seuraavana aamuna. Ulkoisesti siinä ei ollut juurikaan mitään vikaa, se vain oli liikkumatta, kylmeni ja kuoli rauhallisesti pois. Sen äkillinen kuolema ei tuntunut nuoren mielessä oikealta.

Samoja menetyksen tunteita ruotii kohta varmasti tämän Brian DespaininMr Bubbles’ Birthday“-maalauksen robotti, joka valmistautuu jakoavainhymysuin kultakalansa yksivuotissyntymäpäiville kera kakkusen. Mutta kala se kelluu kuolleena maljassa.

Lyijykynien kiehtova maailma Friday, November 9, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
5 comments

pencils.jpg
Bob Truby, opettaja ja lyijykynien keräilijä, on mies paikallaan. Hän taltioi pieteetillä lyijykynien värikästä historiaa “Brand Name Pencils“-saitillaan. Sivuilta löytyy kaiken kaikkiaan 134 lyijykynävalmistajan toinen toistaan hienompia yksilöitä kuten kuvan American Pencil Co:n, Filan tai Eagle Pencil Co:n esimerkit meille osoittavat. [via]

Ostoskärryt ja vapauden kaipuu Thursday, November 1, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, taide.
add a comment

julian-montaque-shopping-carts.jpg
Ostoskärryjen sielunelämä on niiden 70-vuotisen taipaleen aikana ollut tähän asti meille tuiki tuntematonta. Miltä niistä mahtaa tuntua nöksöttäessään suurimman osan ajastaan kahlittuna toisiinsa ostoskeskusten hälyssä? Ja sitten vihdoin kun joku irrottaa ne toisistaan kutittamalla poletilla, niin sekin vapauden hurmos kestää vain muutamia kymmeniä minuutteja. Ja kun niistä olisi niin moneen muuhun parempaankin tehtävään.

Ei ole siis ihme, että monet ostoskärryt, joko yksin tai ryhmissä, päättävät karata ja rullata pyörillään niin kauas kulutushälinävankiloistaan kuin mahdollista. Joskus ostoskärryjen toinen huomen ei ole sen parempi kuin eilinenkään, mutta useimmiten vapaus on tarjonnut kärryille toisen mahdollisuuden.

Näin on käynyt kuvan havaijilaiskaksikolle Lahana Mauilta. Pariskunnan nohevampi yksikkö on heittäytynyt meren armolliseen syleilyyn, toisen vilvoitellessa pakomatkasta kuumenneita laakereitaan rantavedessä.

Näitä vapauteen kirmanneiden ostoskärryjen ilon hetkiä tarjoaa Julian Montaguen mainio opaskirja “The Stray Shopping Carts of Eastern North America – A guide to field identification“. Jokaisen amerikanmatkaajan ehdotonta matkalukemistoa Dirk Gentlyn Zen Navigation-matkaoppaan lisäksi.

Matka jatkuu Monday, October 29, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
6 comments

1000mb.jpgNo jopas kävi. Tämä on blogini 1000. kirjoitus!? Ja eihän tässä mennyt kahtaa vuottakaan. Voi sitä tuntimäärää, jota näiden jäsentelyjen eteen on tullut pistettyä. Sivuraiteille ovat jääneet niin kropanhuolto, kolaaminen kuin pellavan loukuttaminenkin.

On lienee soveliasta ja tapana pohtia näin merkkikirjoituksessa jotain fundamenttia. Pohtisiko sitä miten on maailma, männyn kävyt ja minä muuttuneet tämän taipaleen aikana tässä kyberavaruuden myötävirrassa? Mitä olenkaan oppinut? Mitä kokenut? Mitä tuntenut? Ilot ja surut, oivallukset ja murheiden kurut.

Enpä taida jaksaa. Ei ole minusta sellaiseen. Sen vain totean, että oli sitten blogini ansiota tai ei, niin olen tavannut, tutustunut ja ystävystynytkin tämän jakson aikana moniin todella hienoihin ihmisiin. Tässä lienee webin suurin anti näin henkilökohtaisella tasolla. Oikein hyvä niin.


kuvassa Škoda 1000MB, mikäs muu.

Viikon luontokuva #21 Friday, October 26, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
6 comments

that-sinking-feeling.jpg
Englannin kielen kaunein sana on eittämättä:

serendipity

“Onnekas sattuma”. Niitä tarjoilee Flickr-ryhmä ja blogi Faces in Places. Kaikki mukaan!

kuva: Jay Joslin 


Viikon luontokuva #1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8, #9, #10, #11, #12, #13, #14, #15, #16, #17, #18, #19, #20

Blob! Thursday, October 25, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, design.
3 comments

lockheed-lounge.jpg
Australialainen Marc Newson suunnitteli vuonna 1986, vain parikymppisenä nuorena muotoilijana, kuvan typerryttävän tyylikkään Lockheed Lounge-alumiinidivaanin. Ja hänestä tuli hetkessä kuuluisuus. Tätä toisen tulevaisuuden lentokoneen penkiksikin käyvää jäykänelastista istuinta hän on itse kuvaillut sanoin “a fluid metallic form, like a giant blob of mercury”.

2000-luvulla tuoli on myyty huutokaupassa pariin otteeseen, viimeksi viime vuonna 986 000 taalalla. Asiallista.

[Design Museum London] ks. myös AvionArt DC-3-toimistopöytä

Mitä opin tänään? Tuesday, October 23, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
3 comments

masai-kiddyup.jpg
Opin sen, että:

  • Masait, nuo mainiot paimentolaiset, pukeutuvat mieluusti punaiseen, sodan ja kuoleman väriin, jonka he omivat aikoinaan roomalaissotilaiden puvustosta
  • Kravatti kertoi aikoinaan kantajansa varallisuudesta, sillä se syntyi peittämään omistajansa halpoja paidannappeja
  • Verne ennusti vuonna 1863 kirjoittamassaan ja vasta 1994 julkaistussa teoksessaan “Pariisi 1900-luvulla” Internetin, sähkötuolin, taskulaskimen, auton, luotijunan ja saippuaoopperat

Aika hyvä päivä.

Legendojen joukkoon Sunday, October 21, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
5 comments

alberto-ascari-ferrari-375.jpg
Kimi Matias Räikkönen (lausutaan: /ˈki.mi ˈmɑ.ti.ɑs ˈræik.kø.nen/) teki sen mihin harvat meistä pystyvät, sillä emme ole formulakuskeja. Hän piiskasi Maranellon korskean orhensa maailmanmestaruuteen. Taakse jäivät niin Oviedon ihmisohjus, tuo marmorikasvoinen äitinsä poika Fernando Alonso Diaz, kuin kauden komeetta, McLaren-tiimin jeesmies, hyvätapainen Lewis Hamilton.

Vaikka nykyformulat ovatkin äärimmäisen tylsää seurattavaa, tänään on erityisen hyvä olla suomalainen. Voi taas rinta rottingilla käyskennellä maailmanturuilla. Pitääkö jalkapallonne, krikettinne ja postimerkkeilynne, me suomalaiset emme niitä tarvitse, sillä meille riittää miehen ja koneen pyhä liitto.

Koska Kimi on käytännössä meistä parhaimpia eli (kesäisin) kirkkonummelainen, niin toki häntä pitäisi kunnan isien toimesta muistaa jollain tavalla. Aivan kuten muistettiin Teemuakin.

Jos vaikka kunta leventäisi kantatie 51:sen, kun valtio ei siihen näköjään pysty. Pääsisi Kimi mökille Porkkalaan sujuvasti ilman ruuhkissa matelemista.

Sormus ja internet Saturday, October 13, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, design.
10 comments

markus-kison-vanity-ring.jpg
Berliinin taideyliopiston, Berlin Universität der Künsten, opiskelija Markus Kison on tehnyt erittäin hyvin ajan henkeen sopivan sormuksen. Hänen VanityRing on statussymboli, joka jalokivien sijaan kertoo koruttomasti sormusta kantavan henkilön aseman yhteisössä näyttämällä hänen nimellään löytyvien Google-hittien eli “huomiokaraattien “määrän. Sormus päivittää itsensä öisin tuoreimpaan statukseen, joten se on vähintäänkin yhtä ajaton kuin perinteinen versionsa.

Sormuksen idea on mahtava. Näen jo tulevaisuuden, jossa älykkäiden pintojen ansiosta t-paitoihin, takkeihin, autojen kylkiin ja seinille heijastuvat numerosarjat, jotka aukottomasti rankkaavat meidät oikeisiin luokkiin. Ei enää monimutkaisia prenikoihin, arvomerkkeihin, harmaiden hiusten määrään tahi tummien silmäpussien kokoon perustuvaa arvotusta. Reaaliaikaisella statusindikaattorilla turhanpäiväiset arvuuttelutilanteet uuden tuttavuuden asemasta poistuvat kertaheitolla ja voimme välittömästi joko keskittyä kadehtimaan tahi ylenkatsomaan.

Eikä tämän huomiotaloushenkisen konseptin tarvitse tietenkään tukeutua vain Google-hitteihin. Bloginsa sijoitus top ten-listalla, akateemissa piireissä viittaukset kirjoittamaansa tutkimukseen, arskabarskapiireissä penkkipunneruksen kilomäärä jne. Sovellusalueet ovat käytännössä rajattomat ja niiden yhdistelykin on suositeltavaa täydellisen statuksen ilmaisemiseksi.

Vau!

[Markus Kison, via]

Herra Seepra ja Rouva Krokotiili Friday, October 12, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, musiikki.
4 comments

horchow-crocodile-zebra.jpgNyt kovalevyt kuumiksi. Tänään klo 22.00 Yle Extra tarjoaa etukäteen jo paljon värinöitä aiheuttaneen live-taltioinnin pianokuningatar Tori Amosin kesäiseltä Provinssirockin keikalta. Niille, joille Tori Amos ei sano mitään, niin tehtäköön tämä naisista parhain tiettäväksi hänen yhden parhaimman kappaleensa, Mr. Zebran, kautta.

Ja koska olen tänään poikkeuksellisen lupsakalla tuulella, niin minä yritän tehtävistä mahdotonta – tulkita Tori Amosin sanoituksen. Tori Amos-fanien keskuudessa tämä poikkeuksellisen selkeälinjainen teksti tulkitaan usein kertovan huumeista tai aviomiehen murhasta. Mutta ei, kaikki aiemmat tulkinnat ovat vääriä. Ohessa laulun sanat, ja alla tulkintani, se ainoa oikea.

Mr. Zebra (Tori Amos)

Hello Mr Zebra can I have your sweater cause it’s cold cold cold in my hole hole hole / Ratatouille Strychnine sometimes she’s a friend of mine with a gigantic whirlpool that will blow your mind

Hello Mr Zebra ran into some confusion with a Mrs Crocodile / Furry mussels marching on she thinks she’s Kaiser Wilhelm or a civilised syllabub to blow your mind

Figure it out she’s a goodtime fella she got a little fund to fight for Moneypenny’s rights / Figure it out she’s a goodtime fella too bad the burial was premature she said and smiled.

Tulkinta: Mr. Zebra sai alkunsa Tori Amosin nähtyä Discovery-kanavalta luontodokkarin, jossa krokotiili nappasi veden äärelle juomaan kurkottavan seepran noin vain. Tämä luonnonvalinta pysäytti Torin ja hän päätti tehdä tästä muistijäljestä rallin. Lisäksi “Mr. Zebra” ja “Mrs. Crocodile” näyttivät paperilla hyvältä. Säväyttääkseen lähinnä eurooppalaisia älykkökriitikkoja(?) hän heitti sanoitukseen satunnaisesti jokaisen valaistuneen listoilta sanoja kuten “Ratatouille”, “syllabub” ja “Kaiser Wilhelm”. Armottomana James Bond-fanina hän ei taaskaan malttanut olla myöskään tunkematta kaikkien naisasialiikkeiden äitihahmoa Neiti Moneypennyä teksteihinsä.

Laulun sanoista “sweater”, “hole” , “strychnine”, “whirlpool” ovat toriamosmaista perussanastoa, joista vähintään yksi esiintyy jokaisessa hänen lauluissaan lähinnä signeerauksen roolissa. Ne ovat allegorioita miehelle (sweater, strychnine), naiselle (whirlpool) ja kaivolle (hole).


kuva: Krokotiili & Seepra-sohva, Horchow, $4,349

Skroinkz! Wednesday, October 10, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, taide.
6 comments

arthur-ganson.jpg
Arthur Ganson, Untitled Fragile Machine, 1997, MIT Museum.

[Arthur Ganson at MIT Museum]

Haluan ikkunanäkymän! Monday, October 8, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, design.
2 comments

frank-gehry-mit.jpg
“…so that every professor could have a window view”, näin totesi muuan Joseph Pine II psykedeelisen arkkitehtuurin elastisen hurjanpojan Frank Gehryn suunnittelemasta MIT:n Stata Centeristä. Pitää paikkaansa.