jump to navigation

Tieteen nimissä, ihmiskunnan puolesta Saturday, October 27, 2007

Posted by Sami Oinonen in web.
add a comment

chairs-by-faq42.jpg
Ei armahtanut sosiaalisen median vuolas luoja, ei. Tänään kello 19:18 liityin Facebookiin. Hävisin väsytystaistelun. Ja helposti, myönnettäköön.

Katselin siellä ympärilleni.

Olin kotona.

Hyvästi perhe, Radio Suomi ja sunnuntaiaamun kahvihetket kultaiset.

Tervetuloa villi ja vapaa verkottunut eilinen ja huomen.

Voih.

Advertisements

Armahda, oi sosiaalisen median vuolas luoja! Tuesday, September 11, 2007

Posted by Sami Oinonen in status quo, web.
5 comments

cascade-by-china-daily.jpg
Tuli tässä mieleen, taas erääseen web 2.0-palveluun rekisteröityessäni, että noita sosiaalisia webbipalveluita alkaa olla jo niin paljon, että suurin osa ajastahan tässä menee joko sellaisiin rekisteröityessään, omia profiilitietoja päivittäessään tai metasisältöä niihin tuupatessaan, sitä viilailessaan ja ristiin rastiin eri sisältöfeedejä saiteillensa automatisoidessaan ja niiden ulkoasua hieroillessaan. Pitäisi vain malttaa olla uppoutumatta tietoverkkojen uumeniin, muttei vain onnistu. Jäisikö sitä jostain paitsi ehkä?

Tässähän menee oman elämänsä hallinta aivan mahdottoman vaikeaksi. Tulee avuton olo. Missä on keskustelun alku ja loppu? Kuka sanoi ja kommentoi mitäkin? Kenelle? Missä? Ja mitä varten? Äkkiä huomaa sotkeutuneensa omaan näppäryytensä ja verkostoonsa, niin ettei enää edes kerkeä kupposta kahvia juomaan. Moottorisormina tekstiä pitää pukata aina vain pienenevällä päivityssyklillä. Ennen oli säädyllistä vastata kirjeeseen viikossa, puheluun päivässä ja tekstariin tunnissa. Mutta nyt on paineita suoriutua kuin kaiku. Ping! Olen olemassa ja minulla on tärkeää sanottavaa!

Sosiaalinen media on varmasti jokaisen työnantajan painajainen. Ennen vanhaan luova luokka tappoi aikaa ja vältteli työtä perusrehellisellä webbisurffailulla, nyt hallitaan verkostoja niin, ettei edes surffailemaan kerkeä. Uusi webbipalvelu/viikko-tahti on toki oikein mukavaa näennäistoimintaa kaikille oman elämänsä vitkuttelusankareille, kuten minulle.

Kohtahan tässä ei enää edes kerkeä töllöä katsomaaan. Tai hetkinen…kyllähän tv:n katseluunkin pitäisi saada hieman verkostovibaa ja tehokkuutta. Sellainen palvelu pitäisi olla, johon voisi tuikata seuraavan kuukauden tv:n katselukalenterinsa ja etsiä samanhenkisiä tv-aalloilla seikkailijoita. Jos vaikka perustaisimme Tori Amos YLE:llä-verkoston, jonka syyskauden miitti huipentuisi kollektiviiseen hurmokseen 12.10 kun hänen tänäkesäinen Provinssirockin keikkansa tulee kokonaisuudessan Yle Extralta.

Sienestäjien, marjastajien, metsästäjien ja kalastajien social web-megajutska olisi myös erittäin tarpeellinen. Se tosin perustuisi siihen ajatukseen, että verkoston jäsenet antaisivat tarkoituksellisesti omasta sijainnistaan ja tekemisistään väärää kuvaa, ettei vain omat apajat paljastuisi ja joutuisi ennenaikaisen ryöstösaalistuksen uhriksi. Tällainen palvelu olisi mitä parhainta uudentyyppistä peliä, jossa jokainen verkoston jäsen tietäisi että mikään ei ole sitä miltä se näyttää. Esimerkiksi perinteinen jaiku “Kotona. Cafè Macchiato huulilla, Magnus Lindbergin Kraft jysähtelee stereoista. Syksytuuli ja punaiset lehdet. Aah!” tarkoittaisi tietenkin jotain aivan toista. Ehkäpä “Riekkometsällä, termarista mökäjuomaa, riekot riekkuvat nevalla, muutaman olen jo saanut”.

Ja sitten tarvittaisiin myös eräänlainen City Car Club v2.0-palvelu, jossa kuka tahansa voisi pistää oman autonsa vuokralle, jos sattuu autolla olemaan vajaakäyttöä. Autonvuokraajat ja vuokranantajat voisivat reittailla toinen toisiaan sitten kunnon selälleläpsyttelyhengessä “Rehti vuokralainen, siivosi festarin jäjljiltä mahahapot takapenkiltä ihan ok”, “Hyvät kumit oli Ranen rellussa, 120 lasissa ja sladissa mentiin jämäkästi”.

Puskaradio riittänee Wednesday, August 8, 2007

Posted by Sami Oinonen in web.
8 comments

sams-diner.jpg
Alalla, jolla asiakaskunta on suhteellisen vakio ja maine kiirii kaverilta toiselle pienessä piirissä on webbisaitin arvo hivenen kyseenalainen. Pakkopullaa.

Sitä miettii, että joka hiivatin kevätkö sitä webbisaittia pitää päivittää, kun ei siitä nyt juuri mitään hyötyä ole. Ja missä ne tunnarit nyt taas oli ja mites niitä sivuja nyt sitten päivitettiinkään. Äähplääh.

Tätä webbisaitin perustamisen, ylläpitämisen ja kehittämisen oravanpyörää on varmasti pohtinut “Ilmailun moniammattilainen” Konekorhonen Oy, joka lähestyy kaikkia satunnaisia kulkijoita raikkaine kevätterveisineen näin myöhäiskesän kynnyksellä:

Ajankohtaista – Kevät on saapunut ja on aika valmis-tautua tulevaan lentokesään. Vuositarkastus kannattaa tilata viimeistään nyt, jotta lentokoneesi on huollettu ennen kesän matkalentoja.

Käy mielessä, että Konekorhonen on upean minimalistisella saitillaan ihan vain piruuttaan paaluttanut kyberavaruuteen näin pienen, mutta sitäkin merkittävämmän vastalauseensa webbisaittien hypelle ja hölölle. Konekorhonen lyö näin luun kurkuun kaikille niille, jotka olisivat loihtimassa hetimiten firmalle jotain megalomaanista “Ilmailun Jättiläinen”-imagoa introsivuilla suhahtelevine suihkareineen.

Konekorhosen epäfunktionaalinen ja paikoin itseään etsivä navigointi on piste i:n päällä. Rujo webbisaitti on parempi kuin hyvä. Ja parempi rujo kuin ei sellaista ollenkaan.

Hakemusta sisään… Wednesday, January 17, 2007

Posted by Sami Oinonen in status quo, web.
add a comment

Tähänkö on tultu:

An Internet startup who shall remain nameless is looking for a few good web developers and designers. They promise you will live like a king and work with some top 500 websites. All interested queries should mail their resume and samples to employer2.0 at gmail.com. They will reveal their identity to qualified applicants. Did I mention the $50,000 signing bonus?

Aika köykästä. Entäs näkymä pilvenpiirtäjästä, oma autonkuljettaja, kaikki maailman värkit? Onnistuu. “Firman” saitti selventää:

We provide you with a private flat, fully furnished, 007 style, with all the gadgets you need. We provide peace of mind with your own chef, housekeeping, driver and security. Our team works and lives on the top floors of a state of the art skyscraper.

Näköjään kaikkea on ajateltu. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että en olisi vähempää odottanutkaan. Jos siis olisin web developer tai web designer. Tämän ilmon nähtyäni haluaisin kyllä olla sellainen.

Kuplan merkit ilmassa, jos tuo ilmoitus on totta. Täytyy sen olla.

[TechCrunch]

Asiakastyytyväisyys ja sen parantaminen Thursday, December 21, 2006

Posted by Sami Oinonen in web.
17 comments

parrot-joke-monty-python.jpg
Piipahdin tänään jouluostoksista selvinneiden tai niihin vasta valmistautuvien ihmisten terapiaistunnossa. Siellä sain osakseni mielestäni täysin aiheetonta kritiikkiä. Minulle valitettiin päin näköä siitä, että tämä pieni kaistaleeni kyberavaruudessa, todiste olemmassaolostani jälkipolville kuulemma on enemmän tai vähemmän itseohjautuvaa lajia. Blogini näet “haamupäivittyy” tämän tästä.

Näin aiheutan tietämättäni blogini päivittymistä Blogilistan kautta seuraaville turhaa levottomuutta, aknea ja yleistä mielipihaa. “Höh, ei se sun blogis oo kuitenkaan päivittyny oikeesti”, “Mua korpee Oinonen, miks sä oot niin veltto käsi ettet osaa ees blogias säätää oikein”, “…ja ei ne sun jutut muutenkaan oo mitään kummosia, jotain designkuppeja, -lamppuja ja muita valopäitä…” ja “sullon on muuten jumit pokat.” Tällainen lukijapalaute ei mieltä ylennä ei.

No voi hyvä tavaton, ajattelin. Mitä oli päässyt tapahtumaan? Kohta minua varmaan heivattaisiin kölin ali. Pyysin pöydässä nöyrimmästi anteeksi lukijoiltani ja teen sen tässä myös nyt. Olen ryhtynyt myös tämän mystisen haamupäivittymisen terminoimiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin. Aina niin säkenöivän ja freesin Niken suosiollisella avustuksella päädyimme siihen lopputulokseen, että blogilistallani blogini väittää päivittyvänsä tämän tästä sen vuoksi, että tyhmä kun olen, en ole määritellyt blogilistan botille oikein mitä seurata blogistani. Olin määritellyt blogini etusivun (niin väärin!), mutta…

Minulla on paha tapa bookmarkata paljon artikkeleita ja olen vielä uunouksissani laittanut bookmarkit blogini navigaatioon tuonne kauas alas oikealle. Jos joku vaikka tykkäis, ajattelin. Ja luulin, ettei blogilistan nuuskijat niitä huomaisi kun ne ovat noooooin alhaalla, mutta olin näemmä väärässä. Koska blogilista seuraa etusivuani, niin jokainen kirjanmerkin lisäys muuttaa etusivua ja näin johtaa “haamupäivitykseen”. Tämä on siis teoria, ja toivottavasti myös totuus.

No Niken vinkistä olen nyt määritellyt, että blogilista seuraa saittini juttujen rss-feediä (en edes ymmärtänyt mitä juuri kirjoitin). Siis todellista päivittymistä. Luulisi asioiden oikenevan. Jos ei, olen ns. hukassa. Mutta se ei olisi uutta. Anteeksi vielä kerran, älkää te hyljätkö tätä blogia, pliis.

Toista elämää ei tullutkaan Thursday, December 14, 2006

Posted by Sami Oinonen in trendit, web.
8 comments

sad-clown.jpg
Voi ei, juuri kun olin saanut itselleni veivattua Second Life-tilin, luonut avatarin ja sille siistin nimen (TheOrchestratorUberSupreme Wind)…

Ja juuri kun olin valmis liitelemään kilometrin korkuisena samolaisena banaanipuuna tai korttelin kokoisena vaahtokarkkimiehenä läpi kyberavaruuden ja tapaamaan muita kiinnostavia kasveja, haltijoita ja eläimistöä. Kasvattamaan sosiaalista pääomaani…

Ja ennen kaikkea, juuri kun olin valmis pitämään kokouksia virtuaalineukkarissa virtuaalitiimini kanssa. Innovoimaan vireässä ympäristössä…

Niin nyt tämä kaikki ilo on ohi ennen kuin se edes osaltani alkoikaan. Ei hyvä. Second Life on höpöhöpöä, sillä Clay Shirky sanoo niin yhdessä tämän vuoden parhaimmista kirjoituksista. Ja minä uskon häntä, sillä hän on harvinaisen viisas näkijä. Yksi parhaista, ellei paras. Lukekaa, lukekaa.

Clay vetää jutussaan Second Life-hypeltä tylysti jalat alta. Hän toteaa vielä, ettei tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta kun maailma olisi lehdistön rummuttamana virtuaaliseksi muuttuva. Harva muistaa vuosia 1996-1997. Vuodet, jolloin VRML, avatarit ja Snow Crash takataskussa olivat sitä kuuminta shittiä. Myös silloin kohistiin:

August 1996 may well go down in the annals of the Internet as the turning point when the Web was released from the 2D flatland of HTML pages.

Krhm. Ei ihan niin käynyt. Harva muistaa, mutta minä muistan jotain. Tasan kymmenen vuotta sitten joulukuussa olin todistamassa 1996 Fall Internet World-seminaarissa New Yorkissa kuinka VRML:n isähahmot kinastelivat paneeleissa itsensä läkähdyksiin. Jo silloin näki, ettei siitä mitään ollut tuleva. Second Lifen ympärillä on samaa perusteetonta kohinaa ja tohinaa kuin mitä jo tuolloin. Shirky niittaa artikkelinsa lopuksi:

There’s nothing wrong with a service that appeals to tens of thousands of people, but in a billion-person internet, that population is also a rounding error…we should adopt a considerably more skeptical attitude about proclamations that the oft-delayed Virtual Worlds revolution has now arrived.

Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ja kukas muu siellä näyttäisi kommentoivan Clayn juttua kuin itse Mark Pesce, mies VRML:n takaa. Hän komppaa:

Let me just say – as the inventor of VRML – amen, brother.

Clay kommentoi vielä kirjoituksensa herättämää mahtavaa keskustelua:

I am not a skeptic of the _technological_ success of SL, but of its social success. WoW long ago proved that the tech scales to many passionate users; the difficulty is in creating many passionate users.

Mutta olisikohan siellä Second Lifessa sittenkin elämää? Kyllä kai siinä jotain hyvää on? Ehkä kokeilen. Vai päädynkö vain huutelemaan virtuaalitoreilla kolmimetrisille kärpäsille, jotka jorisevat minulle jonninjoutavia?

Vai kiduttaisinko itseäni vain turhaan vaikeuttamalla Internetin käyttöäni pukemalla sen äärimmäisen epäkäytännölliseen kolmiulotteiseen maailmaan? Aivan kuten silloin kauan sitten tein ja tuskastuin.

Kiitos ja näkemiin. Seuraava hype olkaa hyvä.

Pyhä, pyhempi, tulikettu Wednesday, November 29, 2006

Posted by Sami Oinonen in web.
add a comment

Viikkovitonen, tuo blogikansan profiloija kysyy tällä kertaa webselaimista. Ja minä vastaan, sillä haluan, että kaikki ne tuhannet blogeista tutkimuksiaan tekevät ihmiset ymmärtäisivät mistä meidät on tehty. Eli:

  1. Mitä selainta (/selaimia?) käytät? Miksi?
    Firefoxia. Se on paras, vaikkei täydellinen olekaan. Safaria en käytä, koska se on tyhmänniminen ja sen ikoni on täysin juho. En ole koskaan ymmärtänyt miten “Safari”-nimisen selaimen ikonina on kompassi. Flockia käytän joskus vain säilyttääkseni katu-uskottavuuteni.
  2. Onko sinulla aloitussivuna jokin tietty sivusto (mikä?), vai pidätkö uuden ikkunan sisältönä ihan vaan tyhjää sivua (miksi ihmeessä)?
    New York Times, ollut kymmenisen vuotta jo. Välillä hairahduin ja rankaisin itseäni määrittelemällä Netvibesin aloitussivuksi. Palasin pian takaisin, sillä elämä on lyhyt.
  3. Onko selaimessasi jotain lisäkilkkeitä, jos on, niin mitä?
    Google Browser Synch, eli asetukseni seuraavat riippumatta mitä konetta käytän. del.icio.us ja Fasterfox löytyvät myös.
  4. Oletko muuttanut selaimesi asetuksia mitenkään (esim. kirjasinkokoa)?
    En ole. Elämä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa.
  5. Kuulutko niihin jotka selaavat selainikkuna niin suurena kuin vaan monitorille mahtuu, vai pidätkö ikkunaa pienempänä (jos näin, niin miten isoa selainikkunaa tapaat käyttää)?
    Olen suuren ja pienen sekakäyttäjä. Pahinta lajia.

Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Paljastaako selaimeni käyttö elämäntyylini niinkuin musiikin sanotaan tekevän? Mene ja tiedä.

Säätöä: tiedote lukijoille Sunday, November 5, 2006

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse, web.
5 comments

Pienimuotoisen teollisuusvakoilun tuloksena löysin blogisoftastani uusia ominaisuuksia. Tuttujen “Recent Posts” ja “Recent Comments” hanikoiden jälkeen uutena tuossa oikealla löytyy viimeisten parin vuorokauden luetuimmat postaukset sekä blogini statistiikka ilmeisesti aivan alkumetreiltä eli joulukuun lopusta 2005. Mitä tuo luku sitten tarkoittaakin, on minulle vielä hieman hämärää.

Huomasin myös, että kuukausiarkistoon sai lisättyä kuukausikohtaiset postausmäärät, aivan kuten oli jo aiemmin kirjoituskategorioiden osalta (josta muuten paljastuu, että blogini 561 kirjoituksesta vain 32 käsittelee moottoripyöriä!)

Kuukausianalyysin perusteella näyttää siltä, että toukokuussa on mopo karannut käsistä vallan, sillä kirjoituksia oli 81 kappaletta. Kuinkahan monta tyyppiä tätä blogia oikein kirjoittaa, sillä tuota määrää ei selitä edes erään allekirjoittaneen jo legendaarisiin mittasuhteisiin paisuneet neljän tunnin yöunetkaan? No, viime aikoina olen pudottanut tahdin tiedostamattani kirjoitus/päivä. Olen kuitenkin pystynyt olemaan kompensoimatta tätä lisäämättä kirjoituksiani muissa blogeissa, johon olen sitoutunut kontribuoimaan. Hyvä minä!

Tämän päivätahdin tulen vähintään pitämään, ei pelkästään sen vuoksi, että absurdin sarkasmin ja ironian kyllästyttämä havainnointi ja ajatusten jäsentely on edelleen hauskaa vaan myös siksi, että alkuperäisen suunnitelmani mukaan aion tehdä blogistani vuosikirjan ja antaa sen jälkijättöisesti tutuille ja itselleni tänä vuonna joululahjaksi. Joka päivästä jotain mielenkiintoista-periaatteella. Aiheistahan ei ole pulaa, vaikka olenkin ilahduttavasti saanut ikiliikkujan kaltaisen draft-jononi pienentymään kymmeneen. Jihuu!!!

Kehottaisin teitä lopuksi huomioimaan, jos ette ole jo tutustuneet, että tuon järkyttävän pitkän navigointipalstan viimeisenä on meikäläisen kirjanmerkeistä viimeisimmät. Ja otsikkoa klikkaamalla löytyy kaikki kirjanmerkit, ja sieltä vaikka mitä mielenkiintoista.

Suullisesta perimätiedosta Tuesday, October 24, 2006

Posted by Sami Oinonen in web.
8 comments

lopen-uupunut-maitolava.jpg
Osallistuin viime viikon perjantaina paljon aaltoja keränneeseen kalliolaisten blogipossikseen. Ajattelin, että no mikä ettei, sillä olenhan minäkin Kalliossa asunut. Ajattelin, että olisihan se kiva nähdä tekijät salanimiensä takaa. Ajattelin, että olisihan se hyvä tavata niitä tietokoneensa kautta kommunikoivia ihmisiä, jotka tuntuvat pyörittävän Suomen blogitaivaan ydintä. Siis sitä toista ydintä. Neuleseurakunnan kokoontumisajoista en juurikaan tiedä, vaikka olen kyllä sitä mieltä, että open source-neulomisessa on jotain todella ainutlaatuista.

Blogimiitti, tuo hauskanpidon, sosiaalisen pääoman kartuttamisen ja henkilökohtaisen brändinrakentamisen ABC, oli hämmentävä kokemus. Olo oli alussa kuin luokkakokouksessa, paitsi että olin jonkin uskomattoman aikapoimurepeytymän kautta päätynyt täysin väärän luokan muisteloihin. No tämähän oli hyvin ymmärrettävää, sillä enhän minä olllut tavannut possesta aiemmin ketään, niin no paitsi Marin ja Kallion oman Justin Timberlaken.

Mutta kyllähän sitä juttuseuraa löytyi kun tunki itseään härskisti vain joka paikkaan. Tavoilleni uskollisena vaahtosin moottoripyöristä enemmän kuin lääkäri määrää, mutta olenkin aina ollut sitä mieltä, että “kun ymmärrät intohimoista (moottoripyöräilijää), niin ymmärrät elämää.” Ei auttanut, onnistuin silminnähden pitkästyttämään kuoliaaksi ainakin PA:n, Skrubun ja Seppäsen, joka myös pitkästyi Justinin ja minun neppisskabavisioihin. Jotain mustatukkaista naistakaan neppailu ei napannut.

Luksuksen Sarnon kanssa visioimme moottoripyöräblogia. Hän on selkeästi hieno ihminen, ja hänen bloginsa on Suomen tyylikkäin. Maan Poven Mika on myös hieno ihminen, maisema-arkkitehtuuri on kiehtovaa. Pörrön kanssa vaahtosimme käsityötaitojen katoamisesta. Se on surullista. Onneksi on ihmisiä kuin hän. Joku mustatukkainen nainen halusi tilata minulta keittiöpöydän. Sanoin kauniisti, ettei minulta ihan sellainen onnistu. Junakohtaus kertoi minulle mainonnan raadollisesta maailmasta. Se oli hieno tilitys. Opin paljon. En ryhdy copywriteriksi. Mutta koska tavoilleni uskollisena kompensoin myöhäistä saapumistani aikaisella poistumisella jo ennen puoltayötä, niin harmittavasti missasin Kriisin, Haakanan, ja Keravan. Se ei ollut hienoa.

No, kannattaako blogimiitteihin osallistua (jos ei asu Kalliossa)? Kyllä kannattaa, se on itse asiassa hyvin suotavaa. Ja syitä on kolme. Ensinnäkin, vieraiden ihmisten kanssa keskusteleminen, yllättävää kyllä, avartaa. Toiseksi, Kallionytimen kautta kukin meistä vanhoista kalliolaisista voi ymmärtää tämän hienon kaupunginosan nykysykkeen ja -stimmungin. Kolmanneksi, ja kuten kaikkien yhteisöjen suhteen, on ytimen vahvistaminen kaikkien tehtävä, vaikka yhteisön pienin yhteinen nimittäjä olisikin sitten bloggaaminen.

Miten Kallion blogiytimen tulisi jatkossa varmistaa, että untuvikkojen induktio blogmiitteihin sujuisi joustavasti? Minulla on ehdotus.

Kun henkilöt saapuvat blogitapaamisiin, olisi heillä valittavanaan kolme tapaa.

  1. Ensimmäinen olisi Finskin Emmerdale multipassin omistajien kaltainen Superduperubermensch-tiski, joka olisi siis tarkoitettu niille, jotka ovat osallistuneet blogimiitteihin vähintään vuodesta 1996, siis tiettävästi siitä asti kun jokainen meistä on aloittanut ainakin bloggaamisen pohtimisen jollain tasolla ja vähintään alaviitteissä. Tämä kerma ohjattaisiin suoraan tapaamispaikan keskimmäiseen pöytään, jonka täytyisi olla pyöreä, tai mielummin n-sakaraisen tähden muotoinen.
  2. Toinen tapa olisi edetä tapahtumaan Prospekt-tiskin kautta. Se olisi tarkoitettu niille blogineitsyeille, jotka olisivat ensimmäisiä kertoja tulossa tapaamisiin. Sellaiset kuin minä. Heidät sijoitettaisiin istumaan pyöreän pöydän ympärille sijoitettuihin pöytiin.
  3. Kolmas tapa olisi käydä portista Hangaround-tiskin kautta. Tämä olisi tietenkin niille, jotka ovat jostain erittäin traagisesta syystä kiinnostuneet bloggaajista. Heidät ohjattaisiin istumaan Prospektilaisten pöytiä ulommille pöydille.

Tällä asetelmalla varmistettaisiin eliaslönnrotimainen kansanperinteen jatkuvuus. Eli jos vaikka jotakin Prospekt-blogineitsyttä askarrattuisi suuret kysymykset kuten “Miksi sinä bloggaat?”, “Miksi minun pitäisi blogata?” tai “Miten C-listan bloggaajasta tulee vauhdilla A-listalainen ja mitä merkitystä sillä on…riittääkö jos kommentoi ja linkittää?” niin pyöreän pöydän multipassin haltija kertoisi vastaukset, jotka vanhin Prospekt jakaisi sitten pöydässään, ja joku heistä heittäisi vastaavasti tiedolla Hangaround-pöytää. Nopeaa, tehokasta , luonnollista ja reaaliaikaista.

Voin jo nähdä miten muutaman vuoden päästä blogimiittejä tullaan valtavan suosion takia pitämään Jäähallissa, joka muodoltaan on muutenkin ihanteellinen suullisen perimätiedon viraaliin levittämiseen. Ja siellä voi tehdä myös siististi aaltoja.

***
Disclaimer: Tämä kirjoitus sisältää lakisääteiset vähintään 15 linkkiä suomalaisiin blogeihin.

Mihin maahan muuttaisin? Monday, October 23, 2006

Posted by Sami Oinonen in web.
add a comment

Mahtava keskusteluketju. Nimimerkki notigo kysäisi aiemmin tänään turhautuneena Reddit-linkkipalvelussa:

Every day something new and terrifying happens in the United States. To make a long story short, I no longer wish to live in this country. Although I do not have the means to leave yet, I plan to when I am able. Where should I go?

Ja mitä vastauksia on alkanutkaan sataa. Upeaa luettavaa. Yhtä mielenkiintoista kuin Wikipedian artikkelien editiointihistoriat. Ja heti kärkeen Suomi on listoilla ja vielä revontulien takia. Tosin heti perään joku “petteri” pettää Suomen ja äänestää Ruotsia heidän multikulttuurisen ilmapiirinsä vuoksi.

Kerrankin kansalaiset avautuvat kunnolla. Näin eräs tanskalainen:

Don’t pick Denmark. It’s heading in the wrong direction and more importantly: we don’t treat foreigners well.

Kateeksi käy norjalaisia:

Obviously you should move to norway if possible! We’re filthy rich, and awarded “Best country to live in” by the UN for like the nth year in a row

Nimimerkki mg_gecko on ilahduttavasti samaa mieltä kanssani. Hän toteaa:

Singapore is like living in a giant shopping mall. Go to Malaysia, it has more culture and interesting things.

Jotkut ironisoivat:

Yeah, I hate it here in NZ, what with the chilled out lifestyle, the incredible unspoiled scenery, the comparitively insignificant crime problem. It’s too small and too far away for anyone to really threaten either… It’s just so boring….

Ja kuten aina, jotkut paasaavat:

…Good luck and maybe someday you’ll realize the American Dream isn’t some iron clad utopia, but a chance, a sliver of hope that if you want to make changes, you can. You’ll have to fight for it, and there will be many obstacles put in your way, but with determination and luck you can change the path of an entire nation. It has been done before and it will be done again. I’d rather have you alongside me than reading about it in the paper 5,000 kilometers away, but that’s your choice.

Tällainen “Kysy – Maailma Vastaa”-palveluhan on kerrassaan upea. Riittävän suurella otoksella pystyy hyvin hahmottamaan asioiden hyvät ja huonot puolet, aidoilta ihmisiltä.

[Redditto which country should I immigrate?]

Täysin perätön huhu – osa 3 Tuesday, October 10, 2006

Posted by Sami Oinonen in brändit, web.
add a comment

…olikin totta. Google osti YouTuben. Tottakai, koska se pystyi. Ostohuhun ensimmäisenä julkaisseesta TechCrunchin Michael Arringtonista tuli hujauksessa vuoden mediaseksikkäin henkilö ja hänen henk.koht. brändiarvonsa kipuaa nyt uusiin sfääreihin.

Uusi mielenkiintoinen luku blogit vs. perinteinen media -debattiin.

Kyllä mahtaa ensimmäisen internet-kuplan kärkimiestä Mark Cubania ns. ottaa kupoliin. Hänhän lausui aiheesta kuolemattomasti:

Would Google be crazy to buy Youtube. No doubt about it. Moronic would be an understatement of a lifetime.

Täysin perätön huhu – osa 2 Saturday, October 7, 2006

Posted by Sami Oinonen in brändit, innovaatiot, web.
2 comments

google-oct-6-youtube-rumour-closing.jpg
Googlen YouTube-huhu sai perjantain aikana loppujen lopuksi käsittämättömän paljon palstatilaa ja Googlen kurssikin jäi kivaan nosteeseen. Kaikki vähänkin kynnelle kykenevät mediat levittivät huhun ilosanomaa ja blogit täyttyivät puolesta-vastaan-kommenteista ja (tietenkin) huhuilija Arringtonin teilaamisista.

Jos minä olisin Google ja olisin aikeissa ostaa jonkin pienemmän pelurin, niin ehkä minä päättäisin sysätä liikkeelle aiheesta huhun vain saadakseni selville tuhansien fiksujen ihmisten suhtautumisen ja näkemykset perusteluineen.

Onkohan Google höynäyttänyt meitä pohtimaan puolestaan menestyksekkään onlinevideopalvelun konseptia, sillä terävimmät puheenvuorot ovat olleet nimenomaan niitä joissa on pohdittu eri näkökulmista kummankin osapuolen nykyisiä vahvuuksia ja heikkouksia. Nerokasta businessideoiden työstämisen ulkoistamista, jos näin olisi. Sitähän voisi kutsua vaikka termillä “hush-hush crowdsourcing“.

Blogimeren pulssin analyysi antaisi minulle, olisinpa sitten Google tai huhun ostokohde, varmasti myös pelimerkkejä itse neuvottelutilanteessa.

Täysin perätön huhu Friday, October 6, 2006

Posted by Sami Oinonen in brändit, web.
add a comment

google.jpg…mutta kuinka haluaisinkaan uskoa, että se olisi totta. Nimittäin, Googlen huhutaan ostavan suosittu YouTube-videopalvelu. Neuvottelut ovat jo kuulemma loppusuoralla. Jännää. Lähteenä on “The New New Webin” syväkurkku Michael Arrington. Hän on ainakin oivaltanut sen, miten saada saitillensa tasaisin väliajoin valtavia kävijäpiikkejä. Siitä pisteet hänelle. Ja minäkin tässä uskollisesti häntä komppailen.

On kyllä mielenkiintoista seurata miten huhun kommenttipalsta täyttyy arvioista suuntaan tai toiseen nyt viikonlopun aikana. Joissain kommentteissa tulee varmasti piilemään se totuuden siemenkin.

Koska Google Video on jäänyt täysin YouTuben varjoon, voi olla että Googlen on vallanut perinteinen ulkoistamisista tuttu käyttäytymismalli, jossa yritysten sisäisiä ongelmia tavataan ulkoistaa alihankkijoille. YouTubella Google saisi uutta potkua videosisältöön ja sen mainospotentiaalin valjastamiseen. YouTuben hankinta jatkaisi näin Googlen yritysostoihin pohjautuvaa polkua. Milloinkahan Google on itse viimeksi innovoinut mitään? En jaksa muistaa.

Mutta, so f**king what? Rakastan Googlea päivä päivältä enemmän. Yritys on tehnyt tietokeskeisen elämäni helpommaksi.

Kuin sieniä sateella Monday, September 18, 2006

Posted by Sami Oinonen in web.
2 comments

amaznode-von-hippel.jpg
amaznode on mielenkiintoinen visuaalinen hakupalvelu. Se näyttää Amazonin katalogin ja “customers who bought this also bought this”-datan perusteella miten tuotteet liittyvät toisiinsa.

Tässä esimerkissä laitoin hauksi Eric von Hippelin mainion kirjan “Democratizing Innovation”, ja verkosto alkoi muotoutumaan ja kasvamaan flash-käyttöliittymän avulla kuin sienet sateella. Kätevä tapa hahmottaa yhdellä silmäyksellä, mitkä muut mahdolliset kirjat liittyvät haluttuun aihealueeseen Amazonin asiakkaiden mielestä. Ehkä mielenkiintoisempi ryhmittely syntyisi kuitenkin sen mukaan, missä kirjoista on samat referenssit, viitekehykset tai esimerkkitapaukset.

[amaznode via information aesthetics]

Kosmetiikkaosastolla laulaa kassakone Wednesday, September 13, 2006

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse, web.
add a comment

department-store-by-digifishmusic.jpg
The Freesound Project on mahtava palvelu. Sieltä löytyy kilometrikaupalla ääninäytteitä kaikille meille äänimaisema-arkkitehdeille, jotka etsivät niitä täydellisiä efektejä ekkupeltomäkimäisiin syysyön grillijuhlien valo-ornamentteihinsa.

Arkistosta löytyy arkielämän, kaupungin, koneiden, luonnnon, soittimien ääniä … kaikkea sitä mikä tekee ympäröivän maailman mielenkiintoiseksi. On barcelonalaisen metroaseman lippuautomaatin kiehtovaa kritinää, kölniläistä katumuusikkoa, ukkosmyrskyjä ja jopa dinosauruksen itkua.

Jos minulla olisi kunnon äänitysvälineet, niin totta ihmeessä kontribuoisin mielelläni Freesoundiin. Onneksi maailmasta löytyy paljon innokaita, kuten esimerkin nimerkki digifishmusic, jotka pitävät arkiston hyvää tasoa yllä. Tunnistan hänessä hengenheimolaisen, miehen joka tekee lähes mitä vain viihdyttääkseen itseään, jos on joutunut pakotetuksi norkoilemaan shoppailureissuilla naisväen pakollisena makutuomarina.

Hän on mm. tehnyt shoppailuhelvetistä lähes siedettävän taltioimalla ilmeisen huippulaatuisella äänityskalustollaan esim. kassakoneen ääniä. “Ki-zing” sanoo kassakone kosmetiikkaosastolla. Hän kommentoi asiallisesti harrastustaan:

Fun way to entertain yourself when shopping with your wife

Upeaa. Hän on tosin malttanut pitää suunsa kiinni, sillä en kuule hänen valittavan yhtään. Sankariainesta. Minulta hiljaisuus ei onnistuisi. Toisaalta, ei sitä ainaista jupinaa ja valitusta shoppailun turhuudesta jaksaisi ehkä kyllä itsekään kuunnella.

[Freesound]

Purkkavahti Thursday, September 7, 2006

Posted by Sami Oinonen in brändit, web.
add a comment

Joskus blogin kommentteihin tarttuu mitä ihmeellisimpiä yrityksiä kaikennäköisiltä brändeiltä saada minut vierailemaan saiteillaan. Kuten yksinäinen puistovahti Virginiasta toteaa blogissani:

My blog is just about my day to day life, as a park ranger

Kuulostaa mielenkiintoiselta, niinpä klikkaan puistovahdin blogiin joka avautuu kirpsakankeltaisena eteeni, ja teksti blogissa paljastaakin heti, mistä on kysymys:

Not much about me, just I am a park ranger for a local park, I love my job, but I love juicy fruit even more!

Taitaa puistovahdilla olla hieman kiire, sillä blogia on hinkattu viimeksi helmikuussa. Saitilla on linkki erään purkkamerkin saitille, jolla todetaankin heti kättelyssä, että:

Wrigley’s brands of chewing gum have been a refreshing part of everyday life for more than 100 years. The spirit of innovation that has made Wrigley one of the world’s best known and best loved companies continues today, with exciting new products, new markets and new ideas. It’s the Wrigley Way.

Innovaation kalmanlöyhkä hönkii kyllä niin kovaa, että voisi purkkajätti miettiä joitain muita keinoja yleisön kalasteluun. He saivat minut kyllä käymään saitillaan, mutta ei ihan siinä alkuperäisessä tarkoituksessa.

Tai hetkinen, tässähän voi olla kysymyksessä joku megabrändien blogirämpimistä kriittisesti tarkasteleva taho. Sittenhän hän sai minut reagoimaan ja tekemään juuri niin kuten oli tarkoittanutkin. Loistavaa!

Kapina paratiisissa Wednesday, August 9, 2006

Posted by Sami Oinonen in web.
8 comments

siberian-maelstrom-by-bikeracer.jpg

I’ve been looking and looking and finally, I found my least favorite picture on all of Flickr. Congratulations! It’s pictures like this that make we want to give myself a concussion. Not only is the background distracting enough to make me want to throw up on my computer screen but you also took a picture of a flower in black and white. Now let me guess…you don’t have much of a life do you? But I must give you some credit, I took a similar picture once, except it was when I dropped my camera and it took a picture when it hit the ground. I also compliment you on having 1/20 of the picture in focus. Nice job there. A flower about to shrivel up and die…oh so angsty. What next? Maybe a person sitting alone in the dark? An empty, foggy street? An abandoned factory or shack? Railroad tracks leading somewhere in the distance? Oh, my bad… You already took all of those!

When I looked at this picture, I’m glad i had a pen in my hand, because I shoved it up my butt, to distract me from the pain in my eyes.

Näin nimimerkki wolfy1280 teloo iki-ihanan bikeracerin ylläolevaa mustavalkokuvaa. Pöyristyttävää. Yleensähän näissä Flickr:n kaltaisissa palveluissa jäsenten peruskompetenssi tuntuu olevan selkään taputtelu ja rehti nuoleskelu. Miten joku uskaltaa sanoa mitä hän todella ajattelee jostain? Eikä tässä kaikki, Flickr:ssä näyttäisi olevan ryhmä nimeltä DeleteMe!, jonne postatut kuvat saattavat saada jopa suoraa kritiikkiä. Voi itku, enää ei saa Flickr:iinkään tuupata mitä itse haluaa. Laatu- ja brändipoliiseja on kaikkialla.

Hyvän Kirjallisuuden Ystävät -meemi Wednesday, August 9, 2006

Posted by Sami Oinonen in web.
6 comments

Meme(ntost)a pukkaa. Kiitos siitä Janne Skitsoidin. En ole mamantos, joten suostun leikkiin. Eli luettuja ja lukemattomia kirjoja pitäisi listata. Tämähän on hauskaa.

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:
Isaac Asimovin Säätiö-kirjat. Löysin näitä kautta kirjaston ihmeellisen maailman, sieltä mustanpuhuvan sci-fi-hyllystön, sitten likinäköistyin ja hurahdin loppuelämäkseni haavemaailmoihin. Kiitos Isaac, kiitos.

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:
Hitchhiker’S Guide to the Galaxy.(+So Long, and Thanks for all the Fish/The Restaurant at the End of the Universe/Life, the Universe and Everything/Mostly Harmless). Kiitos Douglas Adamsin uskallan vieläkin kuvitella hulluja kuten lapsena ja minusta tuli kuivakkaan huumorin viljelijä ja sanaseppo, luulen. Lainaan tähän vielä kun en keksi sanoja:

There has hardly been a day in the last 15 years where a Douglas Adams quote, idea or thought hasn’t gone through my head. I have lived the HHGTTG in book, radio and TV form. My “Don’t Panic” towel travelled with me for years, my Zen method of navigation took me to all kinds of places and I’ve never been able to think of Norway without contemplating its “lovely crinkly edges”.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Kalevala. Kirja josta riittää iloa(?) tuhansiksi vuosiksi. Lisäksi olen vakuuttunut, että yksinolo autiolla saarella johtaa ennen pitkää osin kivuliaan itsetutkiskelun lisäksi spontaaniin itsekseenpuhumiseen, joten miksei sitä sitten riimittelisi päivät pitkät tuttujen säkeiden tahtiin. Toisaalta, voisihan sitä opetella saarella ollessaan jonkun hyödyllisen taidon. Silloin valitsisin ehkä Viktoriaaninen kotipuutarha – eilen, tänään ja huomenna tai Palmunlehvistä Origameja – Näpertelyohje loppuelämäsi jokaiselle päivälle.

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon (giddy):
Mötley Crue: The Dirt. Kirja kaikille tosi girlie man-wanna be’ille

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin.
Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli. Olin tosin lapsi silloin, enhän minä muuten nyt…iso mies.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:
Minä Aurinkokeisari – kuinka ulkoistaa kaikki ne asiat mitä olet aina halunnut tehdä jollekin muulle, mutta kerätä itse kaikki pojot ja fyffet

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Naomi Klein: No Logo. Sinänsä tärkeä keskustelunaihe ja kirjankin, mutta Naomi pilasi sen mustavalkoisella junttapaasaamisella ja populismilla.

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:
Anne Sommerset: Elisabeth I

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:
Tove Jansson: Taikatalvi

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:
Olkaa tuta haastekursorini viikatteen te: Pää Auki, Melkein Kuraattori, Tero Tule, vaisuus, Marjut Matkalla ja Kriisipuuro.

Uutispilvessä Monday, June 26, 2006

Posted by Sami Oinonen in web.
add a comment

google-news-cloud.jpg
News Cloud on Google Newsiä hyödyntyvä kokeilu, joka ryhmittelee uutisia kuvaavat asiasanat muodostaen uutisluokkakohtaisen asiasanapilven. News Cloud on addiktiivinen, sillä hiirenliikkeet korostavat kaikki toisiinsa liittyvät asiasanat. Suosituimmat uutiset hahmottaa nopeasti ja toisaalta on hauska (ehkä vain hetken) selailla sanoja ja pohtia mistähän uutisessa voisi ollakaan kysymys. Tägiä klikkaamalla siihen liittyvät uutiset päivittyvät pilven oikealle puolelle. Mielenkiintoinen newsmapin (treemap) kaltainen kokeilu, joskin yksinkertaisempi ja helpommin hahmotettava.

[Google News Cloud via matrixx2.01]

Tarpeeksi hyvä Wednesday, June 7, 2006

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot, web.
2 comments

google spreadsheets 2.jpgGoogle julkaisi eilen testikäyttöön taulukkolaskentasovelluksensa, Google Spreadsheetsin. Se on webbipohjainen eli käyttäjän ei siis tarvitse asentaa koneelleen mitään softaa. Viime aikoina on tullut sellainen fiilis, vaikka Google-fani olenkin, että yrityksestä on tullut laiskanpulskea ja että innovointi tarkoittaa sille enemmän start-up-yritysten ostamista kuin sisäisiä oivalluksia. Google on viime aikoina niellyt huolestuttavaa tahtia pikkuyrityksiä, halvaannuttanut innovaatioita kaikkialla mihin sen huhutaan iskevän ja kaiken lisäksi sen palvelut tuntuvat laahaavan ikuisissa betaloopeissa. On tuntunut siltä, että firma ei osaa itse enää innovoida eikä järin tuotteistaakaan.

Mutta Google Spreadsheetsin myötä täytyy lähes ulvahtaa sillä se tuntuu olevan vähään aikaan jotain todella konkreettista ja hyödyllistä tältä aikamme mallioppilaalta. Olen nyt sovelluksen parissa häröillyt silmät ristissä ja lataillut kaikki omat ja vieraat MS Excel-tiedostot Google-tililleni. Vaikka jotkut excelit näkyvät hassusti, webbi tökkii, käppyröitä ja skandeja puuttuu ja jotkut suurimmista jäävät jonnekin Suomenlahden ja Mountain Viewn välille, niin ensivaikutelma on positiivinen.

Mutta “voi voi voi”, sanovat analyytikot kuorossa. “Mites tietoturva?”, “…ja Google Spreadsheets on ominaisuuksiltaan merkittävästi heikompi kuin Microsoft Excel”, he jatkavat. No totta helvetissä se on! Vertailu MS Exceliin on täysin absurdia, sillä sovellukset ovat lähtökohdiltaan täysin erilaiset ja eri kaliiberia. Spreadsheets tulee olemaan tarpeeksi hyvä suurimalle osalle käyttäjistä. Se täyttää mattimeikäläisen ja hänen kavereidensa (voit kutsua kaiffarit editoimaan sheettiäsi!) peruslaskentatarpeet. Se ei yritä olla kaikkea kaikille ja siten kellekään ei juuri mitään.

Google Spreadsheets tulee olemaan hyvä juuri sen takia ettei se yritä olla MS Excel. Se ei hämää käyttäjiä ominaisuuksilla, joista suurinta osaa he eivät koskaan tarvitse tai joista he eivät edes välitä tietää. Ajatus siitä ettei minun enää koskaan tarvitse hankkia MS Office-lisenssiä kotiin eikä koskaan enää asentaa alati paisuvia ohjelmistoja tuntuu vallankumoukselliselta. Ihanaa, että joku on tajunnut että minä itse asiassa haluan laskea lukuja, enkä sitä aikaa mitä ohjelman asentaminen ja starttaaminen kestävät. Google saattaa hyvinkin onnistua määrittelemään kilpailun pelisäännöt uusiksi. Toivottavasti Google vain saa tämän palvelun lanseerattua viralliseksi nopeammin kuin Gmailin. Olen sitä kohta kaksi vuotta käyttänyt ja vieläkin Gmail-logossa lukee “beta”.

[Google Spreadsheets]