Buranajunkie ja kuollut lainkirjain Saturday, March 18, 2006
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.trackback
Aamu Töölössä. Apteekista buranaa flunssan ikeessä riutuvalle.
Huomenta, ottaisin tämän buranan
– Selvä.
Tai itse asiassa jos ottaisin kaksi tai kolme samantien, ettei tarvitse koko ajan laukata…flunssan iskiessä buranaa kun ei ikinä ole tarosalla…
– Kaksi on maksimi, sellaiset on rajoitukset.
Ai? (Mies hykerteli mielissään, sillä heillä päin saa ostaa vain yhden paketin kerralla. Tienestireissu.)
No, entäs jos ostan nämä kaksi nyt, kävelen ulos, tulen heti takaisin ja ostan uuden satsin? Onnistuisiko?
– Kyllä, jos joku muu kuin minä olisi kassalla ja minä en näkisi …
…tai muistaisi, jatkan.
– Niin, minä olen vanha jo.
Mies käveli autolleen kaksi buranarasiaa taskussaan, ajoi kaksisataa metriä, astui ulos, astui ovesta sisään ja sanoi: “Huomenta, ottaisin tämän buranan…tai itse asiassa jos ottaisin kaksi samantien, ettei tarvitse koko ajan…
Mies mietti että jos Helsingissä on kuutisenkymmentä apteekkia ja joku saa kicksejä perussärkylääkkeistä ei tarvitse kuin jaksaa kävellä apteekista toiseen. Älytöntä ja turhaa juoksettamista.
ÜBERKUUL. 
Saa niitä (miksi muuten ostat kallista Buranaa, kun puolta halvemmalla saa ihan samaa tavaraa?). Mä huolehdin duunipaikan lääkekaapista, joten ikinä en osta yhtä tai kahta pakettia, vähintään kolme on saatava kun ostamaan kerta lähetään. Pistän paketit tiskiin ja sanon minne olen niitä viemässä. Ikinä ei oo kukaan käynyt ruputtamaan.
olen markkinoinnin uhri, sitä mainostetaan eniten ja muuta en tiedä, ja koska olen jo ehdollistettu buranalle, en enää usko että muut puolta halvemmat vaikuttaisivat mitenkään vaikka niitä käyttäisin. Siksi en enää voi vaihtaa. Todennäköisesti toimin juuri niin kuin Orionin strategistit ovat unelmissaan toivoneet käyvän.
[…] Kaikenlainen “turha” lainsäädäntö on aina ongelmallista. Olen myös Überkuulin kanssa samaa mieltä siitä, miten särkylääkkeiden myynnin rajoittaminen pariin pakkaukseen kerralla on lähinnä surkuhupaisaa. […]