Vanha kansa opettaa: Tilanneherkkyys Thursday, February 1, 2007
Posted by Sami Oinonen in überkuul.trackback
Vaari ja poika ovat katiskoita katsomassa.
– Onko tämä katiska meidän? poika kysyy.
– Onko siellä kalaa? kysyy vaari.
– On.
– Se on meidän katiskamme.
Tämän tositarinan kuulin hiljattain. Tuntui aluksi hauskalta, mutta voinko enää koskaan katsoa isovanhempia ja muuta suvun vanhempaa kaartia kunnioittavasti? Tähänkö on tultu, onko ihminen ihmiselle susi? Näinkö raadollista on katiskoilla käynti? Elämä?
ÜBERKUUL. 
Lausahdushan on selkeä suomalainen anekdootti. Se ei vain tarjoa vastausta esitettyyn kysymykseen, vaan kuvaa sanojansa itsevarmuutta sen suhteen, että jos siellä nyt kalaa on, niin meidänhän se silloin on. Tätä tervehenkistä suomalaista ylpeyttä eivät edes kielitieteilijät ole vielä meistä löytäneet. Venäläisistä naapureistamme piirteen on löytänyt mm. Ilmari Susiluoto kirjassaan Työ tyhmästä pitää, venäläisen huumorin aakkoset.
ka: tämä nimenomainen ukki-poika pari on Varsinais-Suomesta. Se selittänee tapahtuneen.