Uuttera, avulias ja hyödyllinen

Usein sitä tulee luovuuden ja innovoinnin ristisiitoksen lisäksi pohtineeksi jotain olennaistakin. Kuten sitä, että mikä luontokappale sitä olisi, jos olisi sattunut nelijalkaiseksi, trilobiitiksi tai mereneläväksi syntymään. Että millaisella örkillä olisi minun luonteenlaatuni?

Olisinko kuin sarvivalas, tuo pohjoisten merialueiden tottunut tarpoaja, joka kaimansa maitovalaan lailla pitää yllä sarvivalaiden heimon lippua, uskoen että niilä on jokin tarkoitus tässä kylmässä ja kolkossa maailmassa? Ehkä.

Vai olisinko kuin majava, tuo päättäväinen puurtaja, joka rakentaa tuhatvuotista ja tulvavesien runtelemaa patoaan aina uudelleen ja uudelleen, vaikka joentöyräällä olisi helpompaa? Ehkä.

No, ehken ole kuitenkaan kumpikaan. Taidan olla jakkihärkä. Tuo iloa ja lämpöä lähipiiriin säkenöivä hyödykäs. Jakkihärät ovat oikeita eliökunnan äititeresoja. Maidon, taljan ja lihan lisäksi jakit auttavat heikompia kantamusten kanniskelussa läpi karikkojen ja jyrkkien vuoristosolien. Jakit ovat myös hauskoja seuraveikkoja, sillä saavathan jakkilinkoilu ja jakkipoolo yhteisöt riemumielille, jos suru on hiipinyt jakkivillapuseroon.

Jakeissa on myös särmää, sillä ne eivät ammuile lammasmaisesti niitä näitä löysin leuoin vaan korahtelevat kimmerialaiseen tyyliin särmikkään yksitavuisesti.

[Michel Gagné: Frenzied Fauna: From A to Z]