Verkottuneen maailman varjopuolia

Eilisiltaisen Kallion neulebloggaajien pikkujoulupossen mielenkiintoisin havainto ei välttämättä ollut se, että eipä ole juuri mitään kauniimpaa kuin se, että näkee kauniin naisen käärivän kauniin sätkän.

Eikä sekään, että jos mies soittaa erään naisen kadottamasta kännykästä omistajansa perään sattumanvaraiseen numeroon, niin puhelun vastaanottaja ei häkelly, vaan jatkaa ilmeisesti aiemmin puhelimen omistajan kanssa käytyä keskustelua muina miehinä.

No saatiinpa sovittua muutama veneen nosto, joen ruoppaus ja meriupokaskuoriaisten bongaussessio. Onneksi seuraava soittolistalla ollut oli hieman virkeämpi.

Mielenkiintoisin havainto oli se, että jos myöntää nolona eräälle krakakaulaiselle miehelle sen, että tajusi vasta edellisen blogimiitin jälkeen, että “hei, tuo tyyppi, jonka kanssa juttelin kirjoittaa itse asiassa kanssani samaan blogiin“, niin tämä krakakaulainen kelaa asiaa hetken ja toteaa “ai, minä tajusin sen vasta nyt.”

Että niin on tämä anonyymi ja verkottunut maailma mahdollistanut ihmisten yhteistoiminnan, ettei tavatessaan edes tiedä kenen kanssa sitä milloinkin toimii ja puuhastelee.

Mutta kivat oli pippalot.