Minne sukat katoavat? Wednesday, February 28, 2007
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.13 comments
Vaikka olenkin hyvin säntillistä sorttia, niin kaikesta huolimatta olen huomannut, että vaikka kuinka yritän pitää sukkani pareittain siistissä rivissä sukkakorissani väreittän lajiteltuina valkoisesta nilkkasukasta aina mustaan lentokonetukisukkaan saakka, niin jonnekin niitä sukkia aina mystisesti häviää.
Ja kun yksi sukka häviää, niin ei sillä toisellakaan enää mitään tee. Nytkin sukkakorissa on neljä orpoa vasemman tahi oikean jalan sukkaa surullisen näköisessä mytyssä odottamassa kauan kadoksissa olleita parejaan. Eivät ne sinne koriin koskaan palaa, olen ne ikiajoiksi menettänyt. Mutta minne? Kuka ne vie? Käsittämätöntä.
Olen hieman ymmällä, sillä olen mielestäni pystynyt täysin aukottomasti jäljittämään mahdollisia reikiä sukkieni elinkaaressa, josko jossain välissä sukka jos toinen pääsisi livahtamaan piiloon tahi kadoksiin huomaamattani. Toisaalta ymmärrän sukkia, jos ne siis osaisivat ajatella, sillä kyllähän niiden harmaa arki hikisten jalkojeni ja kengän ristipaineessa saa kenet tahansa miettimään äärimmäisiä toimenpiteitä.
Kadonneiden sukkien jäljittäminen on hauskaa salapoliisintyötä. Se on lähes yhtä hauskaa kuin sitä kuvaavan blogipostauksen kirjoittaminen. Olen mallintanut sukkieni elinkaaren jatkuvaksi prosessiksi, jota kutsun kuvaavasti” Sukasta Trasseliksi – sukkien käyttämisen ja pesemisen ja puhkikulumisen kautta moottoripyörän puhdistusvälineeksi”.
Olen myös pitkään tarkkaillut sukkieni kulkeutumista jaloistani pesukoriin, valvonut niiden pyörimistä pesukoneessa, laittanut sukkani kuivaustelineelle (aina pareittain), sieltä ottanut ne pois (aina pareittain ja rullalle varresta) ja viikannut kiltisti sukkakoriin. Tästä kaikesta huolimatta orpoutuminen on liian monen sukan kohtalo.
Ainoa järkevä lopputulema on se, että sukkia häviää joko niiden ollessa jaloissani tai sitten vaatekaapin pimeimpinä hetkinä. Pitäisikö tässä seuraavaksi teipata sukat jalkaan roudariteipillä tai asentaa webbikamerat vaatekaappiin?
No ehkä ei. Osittainen ratkaisu on varmasti se mitä Financial Times aukottomasti osoittaa. Minulla pitää olla vain yhdentyyppisiä sukkia. Niitä katoaa silloinkin, mutta mitäs sen on väliä kun kaikki sukat ovat samanlaisia. Ja aamullakin on valintaprosessi astetta helpompi. Vetää vain jalkaan oranssit polvisukat kesät talvet. Tehokkuutta pukemiseen.
Auttamisen ilosta ja tuskasta Tuesday, February 27, 2007
Posted by Sami Oinonen in bizarre.12 comments
Kaveri soittaa paniikissa ja pyytää neuvoa.
– Sami, kännykästä kun painaa niin tulee ihan outoa tekstiä, siis ihan outoja kirjaimia. Mitä mä teen, mitä mä teen?
– Siis millä tavalla outoa, paineletko ihan näppistä vai muuten rutistelet? Kerro lisää, että voin auttaa, sillä saan todellista tyydytystä siitä, että minulta kysytään alinomaan kaikennäköisistä värkeistä olettaen että minä niistä jotain tietäisin. Väärin oletettu. Minä tiedän yhtä paljon kuin sinäkin. Ehkä jopa vähemmän. Mutta mitä se sinua liikuttaa, sinä haluat vain helpon ulospääsyn ongelmaasi yrittämättä edes ensin itse löytää ongelmaan ratkaisua. Voi tätä älyllistä laiskuutta, joka meitä helppokäyttöisen teknologian paapomia ihmisiä nykyään vaivaa. Emmehän me edes jaksa itse vastauksia wikipedioista ja muista digiajan raamatuista hakea, vaan soitellaan ympäriinsä ja useimmiten minulle…
– Sami, edelleen tulee outoa tekstiä, kun esimerkiksi painan kirjainta “d”, niin tulee “E”, eli iso ee ja sitten kun painan d:tä vielä kerran niin näytöllä seisoo että “De” ja sitten “Ede” ja …lopussa “Fedeedeedeee”. Siis tämä on ihan hullua, vaikka pitäisi olla nippu kauniita ja pulskia d-kirjaimia. Auta nyt, mulla on kiire. Tekstaamaan pitää taas päästä.
– Jaaha, oletkos koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin “ennustava tekstinsyöttö”, se tekee viestien kirjoittamisesta leikkiä.
– No oo-o-len, mutta mitäs minä sillä teen, ei ole minulla mihinkään kiire.
– No, sen lisäksi, että sinä olet ainoa ihminen, joka ei tietääkseni käytä sitä, niin minusta tuntuu siltä, että olet sen vahingossa laittanut päälle. Että paina näppiksestä sitä risuaitaa, niin saat sen pois päältä ja pääset takaisin tarpomaan tuhatpainallusjärjestelmääsi.
– Voi luojanlykky, olen pelastettu. Olet minut jälleen kerran pinteestä pelastanut. Saanhan soittaa sinulle huomenna saanhan, asentelen silloin digiboksia, sain sen vihdoin hankittua. Tai tulisitko käymään, sujuisi nopeammin?
– Onko kahvia ja pullaa? Eikä mitään murukahviantikristusta, vaan kunnon mustaa öljyä.
– Ei ole, mutta hankitaan, hankitaan…ja teksaspullat kehiin, niistähän sinä tykkäät nii-iii–iin. Kivakiittihei.
– Jep-jep.
—
kuva: Learning How to Select Eggs for Market, Pageant of America Collection, NYPL
Täydellistä t-paitaa etsimässä Monday, February 26, 2007
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.27 comments
(Threadless: The Optical Illusion Kid by Barak Hardley)
Kesä lähestyy vähitellen. Haluan uskoa niin. On siis aika aloittaa parin uuden t-paidan katselmointi tulevia suven hetkiä varten. Mielestäni en vaadi kohtuuttomia, haluan vain paidan joka kestää ehjänä ja kuosissa vuosien käytössä ja joka kertoo kaikille ja myös muistuttaa itseäni siitä, että olen vielä erilainen nuori enkä mikään myötäkarvaan hipsuttava hissukka – eli joku kiva kuva pitää olla.
Mutta…täydellisen t-paidan metsästäminen on työlästä puuhaa, samanlaista sähköpaimeneen kuseskelua kuin täydellisen läppärilaukun ikuinen haeskelu. Sitä saa kahlata kaikenmaailman t-paitakaupat (#1, #2, #3, #4) läpi, mutta vastaan tulee valtava joukko huonoja ja vain muutama erinomainen, täydellisiä vain hyvin harvoin. Pitäisiköhän tyytyä ihan vaan johonkin mustaan tai valkoiseen kuvattomaan? Olisi helpompaa.
—
Pikatarkastelussa hyllystäni näyttäisi löytyvän 20 t-paitaa, joista puolet on kuvallisia mustia ja loput joko valkoisia, oransseja, ruskeita tai vihreitä. Vanhin on vuodelta 1993 (se on täydellinen) ja uusin tältä vuodelta.
Jos kierrättäisin kaikkia paitojani käytössä tasavahvasti, käyttäisin kutakin 18 päivää vuodessa. (Tai jos lasketaan vain kesän t-paitakelit, eli max. 20 päivää, niin päivän kutakin.) Mutta enhän tietenkään tee niin, vaan vain muutamaa käyttelen. Loput miettivät julmaa kohtaloaan hyllyssä suurimman osan elämästään, ennen kuin päätyvät moottoripyörän puhdistusräteiksi. Sinänsä hyvin kunniallinen toinen elämä.
Talo vai luonto? Sunday, February 25, 2007
Posted by Sami Oinonen in design, kuluttaminen.add a comment
On välillä virkistävää lukea sunnuntaisten pöhöttyneiden asuntosivujen sijaan “asunnoista” jotka ovat hieman toisenlaisia – ekoesteettisiä ja minimaalisia. New York Timesissa on juttu näistä esivalmistetuista pienoisasunnoista.
Kuvassa muuan Matthew Adams tiluksillaan yksitoistaneliöisen töllinsä edessä. Hän halusi asunnon, josta on vähiten haittaa ympäristölle. Esimerkki vapaa-ajanasunnosta, joka pakottaa miettimään mitä todella tarvitsee ja mitä ei ja miten suuren tai pienen tilan tarvitsee ympärilleen. Jos olisin kuvan Matthew, saattaisin tosin pohtia, että tuollainen tönö on yhtä helppo yösydännä kiikutttaa pois kuin se oli plantaasille tuodakin.
Mutta pienuus on kaikesta huolimatta olennaista. Kuten yksi artikkelissa haastatelluista pikkutöllin omistajista kertoo:
The smaller the footprint of the house, the greater the footprint of the land.
Niin, mennäänkö mökille mökissä hönöttämisen vai luonnon takia. Hyvä kysymys? Tätä pohdin ja jatkan saarikaupunkini suunnittelua.
—
Design Forum Finlandin Fennia Prize 2007:n pokanneella PlusArkkitehdeilla on vähän samaa prefab-henkeä kuin Ny Timesin jutun tai Inhabitat-blogin Prefab Fridayn puutaloilla.
Lätkää vai futista? Saturday, February 24, 2007
Posted by Sami Oinonen in überkuul, tee-se-itse.2 comments
Maineikas merkillisten tuotteiden putiikki Hammacher Schlemmer yllättää jälleen kerran positiivisesti. Se tarjoaa viikonlopun pöytäpeliturnauksia varten käännettävän pöydän, jolla voi pelata sekä vanhan mantereen futista, lätkää, bilistä että jenkkifutista(?). Jenkkihössötyksen olisi voinut kyllä korvata vaikka bridgellä tai backgammonilla, olisivat astetta verran eläväisempiä pelejä.
[via Fosfor Design]
H-S:stä tässä blogissa aiemmin: Golfpallotykki, Ystävänpäivälahjoja miehille
Perusmättöä, ihan jees Friday, February 23, 2007
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.add a comment
Tapahtumapaikka: Ravintola Sandeep, Hki.
Tehtävä: Syö nälkä pois.
Suorituksen kesto: 52 minuuttia, josta
-ruoan odotteluun 10 min.
-syömisfunktioon 32 min.
-hölönpölöön 3 min.
-wc-vierailuun 3 min.
-yleiseen fiilistelyyn 2 min.
-laskun prosessointiin 2 min.
Raportti tapahtuneesta:
Jaaha, mitäs sitä ottaisi. No, otetaas taas tuttua ja turvallista Malai Koftaa, vihannespyöryköitä kermaisessa tomaattikastikkeessa. Basmatiriisiä, linssisosetta ja raitakastiketta…ja naan-leivällä massu turvoksiin. Ja kokista, tosimiehen ruokajuomaa. Tyypilliseen tapaan olen valinnut ruoan, ennen kuin muut ovat päässeet menusta etusivua pidemmälle. Se hyvä puoli vegemiehenä olemisessa on, että ruoanvalinta on eritäin helppoa. Vaihtoehtoja ei yleensä tarvitse arpoa, koska niitä ei ole.
Intialainen miestarjoilija on miellyttävä. No, en ole koskaan tavannut veemäistä intialaista, en edes Suomessa, vaikka ehkä syytä olisi. On täällä sen verran kylmää ja kolkkoa.
Olen valinnut taktisesti kypsästi päivällisajankohdaksi klo 17, eipähän ole ruuhkaa ja hölinää. Intiassa käynyt lapsiperhe sukkuloi vauvanruoan lämmittämisen ja vessan väliä. Viisikymppinen pariskunta tulee sauvakävelemästä, nainen on käynyt Intiassa ja neuvoo hukassa olevan näköistä miestään intialaisen ruokakulttuurin saloihin. Parin pöydän päässä kaksi lentoemäntää, joista kumpikaan ei ole käynyt Intiassa, keskustelee erittäin äänekkäästi jostain erittäin olennaisesta ja tuhannesta muusta asiasta. Ei haittaa, sillä taomaisen valikoivan kuuloni ansiosta pystyn ignooraamaan heidän älämölönsä tehokkaasti.
Ruoka tulee nopsaan ja se tarjoillaan perinteisellä thalilautasella. Tehokasta ja käytännöllistä. Miestarjoilija hymyilee kuin hangonkeksi. Tuntuisi pahalta, jos hän olisi suomalainen. Me kun emme osaa olla aidosti miellyttäviä.
Ruoka on sopivan tulista meikäläiselle, eli ei siis juuri ollenkaan. Muutenhan sitä pönttö sekoaisi jo pelkästä nuuhkimisesta. Nuorna poikana Mount Abulla käydessäni leikin sankaria ja otin paikallisen standardin mukaista keskitulista, eli sellaista joka syövyttää Enfield-mopon sylinterinkannen sekunnissa kuin Alien-mökö avaruusaluksen rungon kuunaan. Tarjoilija katsoi minua hulluksi turistiksi, mutta kun sanoin, että “My grandpa fought in WWII”, hän nyökkäsi hyväksyvästi. Sherpa-miehiä. Mutta keskitulinen oli virhe, ihoni itki chilipippureita seuraavan päivän.
Sandeepin vessa on kantakaupungin peruskorjaamattoman kiinteistön keskikastia, eli siis kuvottava. En ihan pysty paikallistamaan vessan tuhatvuotista löyhkää, sillä se on jotain mitä en ole koskaan aiemmin kokenut. Kuin tuulahdus kalmistosta ryyditettynä kemiallisen vessan ja kompostin eteerisillä tuoksuilla.
Päivällinen oli kaiken kaikkiaan perusvarmaa mättöä. Ihan Jees ja nam. Kupu täyteen. Tehtävä suoritettu. Sisään lipuu lauma lunkeja hippejä. Sitä tullaan näköjään verestämään Goa-reissun muistoja. On siis aika lähteä.
Steampunk-lamppupornoa Friday, February 23, 2007
Posted by Sami Oinonen in überkuul, design.11 comments
Frank Buchwaldin teräksestä ja kuparista tykittämät Machine Lights-valaisimet ovat mahtavan näköisiä taideteoksia. Kuvan valaisin on suorana yli metrin mittainen komistus ja painoakin parikymmentä kiloa. Tuollainen peto yöpöydälle valvomaan, niin kyllä pysyvät sängyn alla mörököllit hievahtamatta.
Machine Lights-sarja koostuu kymmenestä eri mallista, joista jokainen puolestaan valmistetaan parista sadasta osasta. Valaisimia tehdään pienissä erissä Berliinissä ja kunkin kappaleen tekeminen kestää nelisen viikkoa.
Hieman samaa henkeä kuin Mike Fordin meta-instrumenteissa.
Navettojen ylisillä kuohuu Thursday, February 22, 2007
Posted by Sami Oinonen in überkuul.13 comments
Mahtava tuuri. Väitetään, että eräs mies on ostanut Portugalissa 15 vuotta tyhjillään olleen maatilan, jolla on valtava kiinnihitsattu vaja. Ja vaja on täynnä autoklassikkoita. Lähemmäs sata kaunokaista Porschesta Saab 93:seen. Hmm?
Mutta mikä on autojen tarina? Miten ne päätyivät vajaan? Ja kuka fakiiri on parkannut ne noin siististi vieri viereen? Millainen autonkeräilijä on sellainen, joka sulloo autonsa noin tiheään ja jättää ne pölyttymään. Ehkä hän on ollut vain joku huumerahojaan autoiksi pessyt kolumbialainen huumeparoni, jolta löytyy vastaavia vajoja ympäri maailman. Tai ehkä hän on vaikka perintöriitojen tai orastavan avioeron edessä hätäisesti piilottanut autot väliaikaisesti ja sitten kuolla kupsahtanut äkkiarvaamatta. Plot thickens.
Millaisia kaunottaria pölyttyykään Suomessa navettojen ylisillä ja vanhoissa ladoissa? Minne vanhat autot ja moottoripyörät oikein katoavat? Ja ennen kaikkea, miksi vanhat miehet eivät luovu nuoruuden pyöristään, nykyisin enemmän tai vähemmän romuistaan, millään ilveellä?
Löysät pois Wednesday, February 21, 2007
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.4 comments
- An average door is closed 79 percent of its lifetime.
- An average person spends six minutes a day in hesitant speech, using words such as “um” or “er”.
- 99.91 percent of ingredients in all hair shampoo sold in the US is the same, despite the over 1000 percent price difference between the least expensive and most expensive brand tested.
- The average number of warning labels per product in the U.S. has increased from 0.18 in 1956 to 17.9 in 2006
- Potato chip makers have out-performed every other sector of the snack food industry in yearly growth since 1932.
- The average female looks at herself in a mirror 9.2 minutes per day. The average male looks at himself in a mirror 1.4 minutes per day.
- A 1908 Ford Model T had higher fuel efficiency than a 2007 Toyota Prius, though it only had a top speed of 45 MPH.
- Watching an hour-long soap opera burns more calories than watching a three-hour baseball game.
- 18 percent of blog posts indexed by Google blog search begin with the word “so”.
- An average Christmas tree will be transported 125 miles from where it is grown to where it is sold.
- There have been over 3.5 million patent applications submitted for mousetraps. Of these, 97 percent are rejected as being too similar to an existing product.
- 94 percent of websites have not been updated during the past week.
Aavaa preeriaa Wednesday, February 21, 2007
Posted by Sami Oinonen in bizarre, trendit.add a comment
…Huge, compelling, pneumatic. They burst out of tight red dresses—preferably red—or teased among feather boas, or flanked a dizzying cleavage that plunged to tantalising depths. These were celebrated, American breasts, engineered by silicon to be as broad and bountiful as the prairie.
Nyt olen kaiken lukenut. Kotiraamattuni The Economist jaksaa yllättää aina. Uusimmassa numerossa on muistokirjoitus kenestäpä muusta kuin Anna Nicole Smithistä, modernin julkkiksen kauhukuvasta.
Herrasmies ja itsepuolustus Tuesday, February 20, 2007
Posted by Sami Oinonen in überkuul.3 comments
Nykyisin tuntuu olevan tapana hakeutua kaikenlaisten itämaisten taistelulajien kursseille tai pitää laukussaan sinappikaasua, jos haluaa varautua mahdollisen itsensä puolustamisen toteuttamiseen oikeaoppisesti.
Toista oli ennen, vanhoina hyvinä steampunk-aikoina herrasmiehet danssailivat turvaan sateenvarjonsa tai kävelykeppinsä avulla varsin koreasti.
Vuonna 1901 muuan Intiassa syntynyt britti ja Japanissa kannuksensa hankkinut kaivosinsinööri, Edward William Barton-Wright, kehitti jiujitsun ja judon pohjalta itsepuolustuslajin nimeltä Bartitsu. Hän julkaisi lajista myös opaskirjan, hyvin tyhjentävästi nimetyn klassikon “Self-defence with a Walking-stick: The Different Methods of Defending Oneself with a Walking-Stick or Umbrella when Attacked under Unequal Conditions“.
Edward oli visionääri, ensimmäisiä, joka opetti itämaisia taistelulajeja vanhalla mantereella. Jopa Arthur Conan Doyle selitti Sherlock Holmesin ihmepelastumisen ilkeän professori Moriartyn kynsistä Holmesin bartitsu-kyvyillä. (tosin kutsui lajia baritsuksi).
Barton-Wrightin oppaassa on kultaisia itsepuolustusneuvoja lähes jokaiseen ajateltavissa olevaan skenaarioon sunnuntaikäyskentelyn väkivaltaisen keskeytymisen varalta:
Miten toimia jos joku nyrkein ryntäilee – “A very Safe Way to Disable a Boxer who Attempts to Rush You when You are Armed with a Stick.”
Miten puolustautua jos on pitkänhuiskea pelkuri ja vastassa itsevarma tappi – “One of the Safest Plans of Defence for a Tall Man to Adopt, who has not much Confidence in his own. Quickness and Knowledge of Stick-play, when Opposed to a Shorter and more Competent Opponent”
Tai miten selvitä pälkähästä ainoastaan tiimarinsontikan tai heiveröisen kepukan avulla, vaikka vastustajalla olisikin jykevä kävelykeppi – Another Way to Defend Yourself when your Adversary is Armed with a Stout Stick, and you are Carrying only an Umbrella or an Unreliable Cane.
Osta hyvä levy, osta! Tuesday, February 20, 2007
Posted by Sami Oinonen in musiikki, status quo.6 comments
Kun näimme, että levyn julkistus osuu aika hyvin euroviisukarsintojen kanssa, se oli yksi vahva argumentti lähteä niihin mukaan.
Näin kertoo Sony BMG:n markkinointijohtaja Mark Fry yhden syyn Hanna Pakarisen osallistumiselle Suomen viisukarsintoihin. Että ei se kappale, eikä artisti vaan ennen kaikkea se, jos sattuu levyä pukkaamaan. Että säästetään sitten markkinointikustannuksissa. Aika fiksusti ajateltu levy-yhtiöiltä. Kupataan sitten oikein kunnolla, kun kerta tarjotaan tilaisuutta.
Mutta sitä olen tässä pohtinut, että milloin euroviisuista tuli rockin SM-kisat?
Entä miten kauan julkisen palvelun laitos aikoo toimia levy-yhtiöiden aisankannattajana?
Minä en nyt niin välttämättä haluaisi subventoida näin räikeitä levy-yhtiöiden markkinointiponnistuksia tv-lupamaksullani. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että heidän pitäisi pärjätä omillaan.
Ja entä minne katosivat hienot kappaleet?
Auton määritelmästä Monday, February 19, 2007
Posted by Sami Oinonen in design, innovaatiot.add a comment
“Suomen lain mukaan auto on henkilöiden tai tavaran kuljetukseen taikka määrättyyn erikoistehtävään valmistettu moottorikäyttöinen ajoneuvo, jossa on vähintään neljä pyörää tai telat ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on suurempi kuin 25 kilometriä tunnissa.” (Wikipedia)
Ilahduttavaa huomata, että Peugeot Design Contest 2007-kilpailun finalisteista jopa suurin osa täyttää auton määritelmän ja kevyesti. Neljättä kertaa järjestetyn kilpailun teemana oli P.L.E.A.S.E. eli Pleasurable to drive, Lively, Efficient, Accessible, Simple, Ecological.
Kuvassa lähes jokaista briiffin määritelmää rikkova kilpailun kakkonen, Wesley Saikawan N Joy. Siihen on haettu innoitusta vanhoista formuloista ja luonnon orgaanisista muodoista. Vanhanaikaiset pyörät on kuvattu palloilla, jotta auto voisi pyöriä taitamattomissa käsissä tehokkaammin kuin väkkärä. Pelottavaa.
Hivenen perinteisempi voittaja-auto tullaan näkemään jossain Microsoftin Xbox-pelissä ja Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä.
[Peugeot]
Bussipysäkit ja kyläyhteisön rappio Sunday, February 18, 2007
Posted by Sami Oinonen in bizarre.7 comments
Christopher Herwig on valokuvannut vanhan Neuvostoliiton aikaisia bussipysäkkejä. Hän esittelee meille toinen toistaan hienomman näköistä ja yksilöllistä pysäkkiä. Kuvan Lahden suurmäen profiilia muistuttava yltiöfunktionaalinen lippa on eittämättä niistä parhain.
On totta, että pysäkkien perimmäinen tarkoitus on toisaalta viestiä missä bussit pysähtyvät ja toisaalta tarjota hivenen suojaa happosateen ikeessä riutuville. Ja tehokkuuden nimissä on tietenkin järkevää, että pysäkit pystytään rakentamaan massoina ja halvalla.
Mutta mielestäni bussipysäkkien ei missään tapauksessa pidä olla standardimuotista. Niiden pitäisi olla yhtä yksilöllisiä täällä koto-Suomessa kuin ne ovat tuolla “stanien” perukoilla. Arjen vihmoessa mieli kaipaa piristystä ja jos siihen päästään osaltaan mitä eriskummallisimmilla pysäkkityyleillä, niin se on saavutus sinänsä.
Mielestäni jokainen kunta saisi luoda oman tyylinsä mukaiset katokset, lipat ja tornit. Tulisipa vähän eloa autioituviin syrjäkyliinkin ja tervettä kilpailua kuntaliitosten halvaannuttamiin pikkupitäjiin. Ja ennenhän sitä kokoonnuttiin maitolavoille turisemaan tuntikausiksi. Yritäpä nykyään starttailla spontaania keskustelua niissä nykyajan peltihökkeleissä.
[Polar Inertia – Soviet bus shelters]
Harlikka ja Pähkinänsärkijä Saturday, February 17, 2007
Posted by Sami Oinonen in mopot.add a comment
Länsi-Suomessa, Turussa, järjestetään viikon päästä Motorock-festarit. Kannatettava ajatus. Mutta jokin on mennyt konseptissa pieleen, sen lisäksi tietenkin, että moottoripyörähenkiset festarit ovat talvella.
“Kuumia naisia, tiukkaa rockkia ja nopeita moottoripyöriä” lupaa festarin todella tyylikkään näköinen webbisaitti. “Sex Bikes “n” Rock “n” Roll”. Aitoja asioita. Ohjelma vaikuttaa ylivertaisen laadukkaalta ja läpäissee vaativammankin seulan. Katsotaas…
Kansakunnan ilmeisesti loistavimpiin väsähtäneisiin puheapostoleihin lukeutuva Wallu Valpio (siis kuka?) on juontamassa, pääesiintyjänä on nippu korkealta ulvovia väsähtäneitä lyijykyniä (Teräsbetoni, siis mikä?) ja festarialueella on lupa odottaa siellä täällä väsähtäneitä bändäreitä kiemurtelemassa hirventaljoissa lehmänkallojen, ihran ja moottoriöljyn keskellä. Ooh.. love it.
Krhm. On taidettu siellä Länsi-Suomessa taas jälleen kerran katsoa liikaa mallia Ruotsista. Viimeisimpien tilastojen valossa Motorockin konsepti vetää puoleensa vain väsähtäneitä juontajia, tylsiä lyijykyniä ja bändäreitä.
Jos todella haluatte saada paikalle meidät kauniit, älykkäät ja kultturellit motoristit, joita on motoristeista siis kaikki pl. muuan Olli Saarela, joka on mopoilijoiden lisäksi häpeäksi kaikille ihmisapinoiden heimoon kuuluville kädellisille, niin tarjotkaa meille Dire Straitsin keikka, viinilippuja Viinimessuille, mopoparkki Pori Jazzeille ja rabattia eturivin paikoista Pähkinänsärkijään.
Älkää kuulkaa tulko tänne niitä trasselinhuuruisia moporokkejanne tuputtamaan. Sovitaanko niin, että pidetään ne siellä Ruotsinmaalla. Ei millään pahalla.
Perhemaantiede Friday, February 16, 2007
Posted by Sami Oinonen in trendit.2 comments
Jos haluat lapsesi parasta, pysy kaukana Iso-Britanniasta, muuta Hollantiin. Tämä on kärjistettynä UNICEF:in julkaiseman raportin “Child Well-Being in Rich Countries” sanoma.
Raportin mukaan Iso-Britannia on pahnan pohjimmaisena ja jopa huonompi kuin Yhdysvallat. Raportin kärkiviisikossa komeilevat Hollanti, Ruotsi, Tanska, Suomi ja Espanja. OECD-maita on arvioitu raportissa kuudella mittarilla mm. aineellinen hyvinvointi, turvallisuus & terveys ja perhe & lähipiiri.
Raportissa myönnetään suoralta kädeltä tietyt tilastollisest heikkoudet, mutta toivotaan, että raportti herättäisi debattia lasten hyvinvoinnista. Tässä on ilmeisesti onnistuttu, sillä briteissä kuohuu, labour syyttää konservatiiveja ja päinvastoin, raporttia haukutaan puutteelliseksi ja dataa vanhaksi.
Mutta mitä ajattelevat globaalit ja verkottuneet maailman kansalaiset? Muutama kommenti Metafilteristä raportin tiimoilta.
Irish kids always seemed really happy and well adjusted to me. Even with the crazy nuns beating the shit out of them all the time. I thought they’d do better.
—Every Canadian needs to read this before the next election. We need to get back on track. The more we emulate the real civilized world and the less we follow the nation below us the better off we’ll be.
—Scandinavian kids are so happy because of all the fancy Scandinavian-designed baby products.
—The single most important factor in child wellbeing is the immediate presence of surf beaches.
+ kokemuksia Ruotsista ja Englannista.
[Raportti: PDF via Metafilter]
Esitysten parhaimmistoa Thursday, February 15, 2007
Posted by Sami Oinonen in überkuul.8 comments
Olen viime aikoina havainnut kiusallisen asian. Ajatukseni alkavat välittömästi harhailemaan, jos joudun seuraamaan PowerPoint-esityksiä. Ne kun tuntuvat olevan vain joku tekosyy olla perehtymättä asioihin.
Näin ollen, on erittäin virkistävää katsoa tähän väliin todella vaikuttavia esiintyjiä, jotka pitävät otteessaan ilman mitään itsetarkoituksellisia kalvosulkeisia.
Hyviä esiintyjiä (ja mielenkiintoisia aiheita) löytyy mm. TED-konferenssin TedTalks-osiosta. Kuten esimerkiksi:
- Majora Carter (kuvassa), Sustainable South Bronx-järjestön vetäjä, visioi parempaa Bronxia. (videostriimi)
- Charles Leadbeater kertoo hyvin esimerkin kuluttajalähtöisistä innovaatioista. (videostriimi)
- Malcolm Gladwell valaisee pastakastike-esimerkin kautta kuluttajasegmentointia. (videostriimi)
- Hans Rosling puhkoo kehitysmaamyyttejä formulakisaselostajan tyyliin. (videostriimi)
Mutta on se PowerPoint/Keynote oikein käytettynä tehokas esitysväline.
Under Byen on rautaa! Wednesday, February 14, 2007
Posted by Sami Oinonen in überkuul, musiikki.4 comments
Miten voi olla mahdollista, etten tätä päivää aiemmin koskaan ollut kuullut tanskalaisesta bändistä nimeltä Under Byen? Tämä vuodesta 1995 juuttien sydämiä hurmioon läpättänyt kahdeksikko kuulostaa mahtavalta. Siis, MAHTAVALTA. On suorastaan huutava vääryys, että tanskalaiset ovat omineet tämän hienon bändin itsellään jo yli vuosikymmenen ajan.
Bändin uusin albumi, viime vuonna ilmestynyt Samme Stof Som Stof, on pakko ostaa. Jopa indie-elitistien mekka, Pitchfork, uskaltautuu vallan innostumaan bändistä.
Kiitos insound.com, että jälleen kerran löysin kauttanne hienoa musiikkia. Helmikuu pelastettu. Mystisen hienoa nimikkobiisiä (mp3) voisi kuunnella vaikka hamaan tappiin asti. Ja lopussa huojuu saluunapiano ja saha vaikeroi. Vau!
Intialaisen ruokakulttuurin tuho Wednesday, February 14, 2007
Posted by Sami Oinonen in bizarre.add a comment
Oi ei. Nyt on kyllä Shiva, tuo mysteerinen ylijumala, inkarnoinut itsensä vääriin ihmishahmoihin tuhon ja luomisen kompleksisessa vimmassaan.
Bangalorelaiset nuoret neidit Padma (74v) ja Jayalaxmi Srinivasan (74v) starttasivat vuonna 2003 Pizza Havenin havaittuaan, että pizzat olivat hottia shittiä nuorison keskuudessa. Siitä lähtien tätien pizzatehdas on sylkenyt maukasta italianeinestä paikallisella otteella. Parin työnjakokin on selvä Padman (Accounts and PR Executive) hoitaessa tittelinsä mukaisesti visiot ja asiakasstrategiat ja Jayalaxmin (Chief Operations Officer) orkestroidessa keittiössä nuoret pizzapojat ojennukseen.
Dynaamisen duon pizzafabriikki on ollut ilmeisen kannattava hanke, sillä tädit ovat jo saaneet hankittua tonttimaan vanhojen päiviensä mummonmökille. IBN:n reportaasissa hehkutellaan “This awesome duo is set to give every italian mama a run for their money”.
Voi voi. Ja minä luulin, että Shiva on iätön, ääretön ja kaikki tietävä. Olisihan hänen pitänyt tietää, että tätä seuraa hampurilaiset ja sitä taasen heinäsirkat, kolajuomat, kallis bensa, nälänhätä, akne ja sen seitsemän muuta länsimaista vitsausta.
Pallobussi extraordinaire Tuesday, February 13, 2007
Posted by Sami Oinonen in überkuul, taide.8 comments
Kuka kumma on Billy F. Gibbons? Nimi vaikuttaa etäisen tutulta. Sen lisäksi, että hän on kunnostautunut kuvan Bus Ball-nimisen autotaideteoksen tekijänä omistajana* niin ai niin…soittaa hän myös kitaraa vaatimattomassa teksasilaisyhtyeessä nimeltä ZZ Top. (Yhtyeessä, jonka paras albumi on muuten vuoden 1973 Tres Hombres, eikä niin kuin historiankirjoitus yrittää meille väenväkisin vääntää, vuoden 1983 kevytrakenteinen, mutta ehkä tästä syystä juuri suosittu Eliminator-albumi).
Olen aina tykännyt VW Kleinbusin muodoista ja autoon verhotusta hippimystiikasta. Jos nimittäin haluaa olla katu-uskottava peace&love-eco-cool, on suorastaan välttämätöntä, että hankkii käsiinsä vanhan ruostuneen volkkarinrähjän ja yrittää kunnostaa siitä jonkinsortin kesäautoa ja fiilistelypeliä. Tämän taideteoksen nähtyäni taidan olla tykästynyt Kleinbusin pyöreistä muodoista vielä enemmän.
*UPDATE: Pikkukaivelun perusteella kävi ilmi, että teoksen on tehnyt vermontilainen taiteilija Lars-Erik Fisk
[Coker Tire via Spluch]
ÜBERKUUL. 
