Viikon kuitti Thursday, May 31, 2007
Posted by Sami Oinonen in brändit.add a comment
“It’s like giving a glass of ice water to somebody in hell.”
Ihanaa. Isä Omenainen, Steve Jobs, iTunes-ohjelman suosiosta Windows-käyttäjien keskuudessa.
Viikon luontokuva #9 Thursday, May 31, 2007
Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.2 comments
Kukkavaasia, tuulilasinpyyhkijöitä, ovikelloa, kakkumuotteja…
brass bug sculpture by Lockwasher
Makedoniasta ja musiikkitalosta Wednesday, May 30, 2007
Posted by Sami Oinonen in status quo.8 comments
Mitä tehdä Helsingin musiikkitalolle? Siitä näyttäisi tulevan vain kuoppa. Hesarin mukaan sen arvioidut käyttökustannukset ovat vuositasolla noin 40 miljoonaa euroa. Alati kohoavat rakennuskustannukset ovat hetkellisesti viivähtäneet 106 miljoonan euron nurkilla vain kohta jatkaakseen uljasta nousuaan ties minne.
Pari kysymystä tulee mieleen. Ensinnäkin, jos rakennusyhtiöitä ei edes kiinnosta ko. projekti, niin olisikohan tähän vaikuttamassa jollain tapaa myös dynaaminen trio (Valtio-Helsinki-YLE)? Yleistä keskustelua seuratessa tulee sellainen vaikutelma, että trion päätöksenteko ei ole kovin saumatonta. Ei olisi hauskaa olla tuollaisen asiakkaan kanssa tekemisissä – yhtä soutamista ja huopaamista koko ajan. Hermot menisivät.
Toiseksi, käyttökustannuksista (jotka ovat ilmeisesti tulleet yllätyksenä kaikille vaikka esimerkkejä löytyy samalta lahdelta sekä oikealta että vasemmalta): Ostaisinko minä vaikkapa sellaisen polkupyörän johon joutuisin vaihtamaan joka vuosi molemaat pyörät vanteineen, hamaan tappiin asti? Ehkä en ostaisi. Tai ostaisin, jos minulla olisi piikki auki, hamaan tappiin asti.
Sitä en ymmärrä, miksi musiikkitalon on pakko sijaita juuri Helsingissä. Yksi vaihtoehto on rakentaa musiikkitalo vaikkapa Makedoniaan. “Invest in Macedonia“-ohjelma vapaakauppa-alueineen on todella huokea vaihtoehto rakennus- ja käyttökustannusten kannalta. Ja vaikka laskisimme Finskin viikottaiset henkilökunnan, opiskelijoiden ja yleisön charter-lennot Skopjen ja Helsingin välillä, niin aika paljon pitäisi punkkua ja kerosiinia palaa, että päästäisiin tuohon pöyristyttävään 40 miljoonan euron lukuun.
Tai olkoon, kannattaisi kuopata koko hanke nyt. Näkyisi eduskuntatalon portailtakin vähän pidemmälle eteenpäin, ehkä jopa mertakin. Nyt olisi päättäjillä mahdollisuus koplata korkeakulttuuria oikein kunnolla. Siirretään henkitoreissaan lilluva Kansallisooppera takaisin Aleksanterin teatteriin ja ajatellun Musiikkitalon käyttäjät oopperataloon. Säästyisi pitkä penni ja jäisi jotain myös jälkipolville.
kuva: koukkumato
Sheikkaa pyykit puhtaaksi musan tahtiin Tuesday, May 29, 2007
Posted by Sami Oinonen in bizarre.add a comment
Ei ole vuosi edes puolessa, mutta tätä parempaa huonompaa ei voi tulla vastaan. Ei sitten millään. Maineikas eteläkorealainen kodinelektroniikkayritys LG on patentoinut kodinkoneen mp3-soittimella. Se “koostuu sisältöä tallentavasta mp3-soittimesta ja vaatteita joko pesevästä tai kuivaavasta pesukojeesta. Pesukoje…toistaa mp3-soittimen sisältöä.”
No, tämähän on laite, jota olemme kaikki kirkuen kaivanneet muuten niin ankeiden pyykkihetkiemme iloksi. Miksei siis samalla siirtäisi pesukonetta olkkariin pyhimmälle paikalle siihen aivan Mannerheimin ratsastajapatsaan viereen? Se patentissa on sinänsä hienoa, että koje tuntuisi kommunikoivan pesuohjelman statuksen kepein äänimerkein. Sitähän voisi kehitellä pesuohjelmille ja niiden vaiheille aivan omat soittoäänensä. Mustille vaatteille metallimusiikkia, tuplabasarin lätinää linkoukselle ja valkopyykille kepeää klassista. Että ei sittenkään pöllömpi idea. Tuontatoon!
[via Unwired View]
Viikon kauniiksi aluksi Monday, May 28, 2007
Posted by Sami Oinonen in überkuul, musiikki.add a comment
Elämäni valo, Mike Patton, kävi viime viikolla Italiassa heittämässä pari keikkaa 50- ja 60-lukujen italialaista iskelmämusiikkia kera orkesterin ja kuoron. Viikon aloittaa kivasti hänen svengaava tulkintansa Nicola Ariglianon kappaleesta “20 km al giorno” (Youtube-video).
Näkemäni muutaman klipin ja Pattonin sähköpostilistalla keikkoja todistaneiden hurmoshenkisten vuodatusten perusteella täytyy sanoa, että harmittaa vietävästi etten ollut paikalla. Keikat on kuulemma äänitetty, joten toivottavasti albumia olisi luvassa.
Pystypalkeista, pulputuksesta ja vallasta Sunday, May 27, 2007
Posted by Sami Oinonen in bizarre.4 comments
Olen viime aikoina vetänyt läpi valtavaa organisaatiouudistusta. Kirkkonummen Helleenisen Kalastusseuran, Khirkasthos ry:n, aktiviteetit ovat paisuneet viime vuosina hallitsemattomaksi atraimenviskelyksi ja seuramme vanhakantaista organisaatiorakennetta on asiasta syyttäminen. Emme ole pystyneet vastaamaan rivijäsenten huutoon ja tyytymättömyys vallanpitäjiä kohtaan on kasvanut jo eeppisiin mittoihin. Päätin antautua haasteeseen ja suostuin vapaaehtoisesti miettimään antiikkiselle seurallemme uutta struktuuria, joka toisaalta tehostaisi toimintamme peukaloruuvia että pystyisi vastaamaan modernin aikamme hektiseen tuulastuskulttuuriin.
Ei ole ollut helppo tehtävä, mutta organisaatioteoriaa tutkiessani olen oppinut todella paljon. Modernin organisaatioteorian perusoppeihin on kuulunut Adam Smithin ja Frederick Taylorin ajoista kolme suurta prinsiippiä, joiden ymmärtäminen ja soveltaminen on olennaista jos mielii olla voittajaorkkien joukossa. Nämä eloonjäämisen prinsiipit ovat:
- Pyramidin huipulla tuulee, mutta raviojassa puhaltaa megablosis. Tämä ikiaikainen, myöskin nimellä “shit hits the fan” tunnettu periaate otetaan käyttöön yleensä pasaatituulten lailla puhaltavien epäonnistumisten repiessä organisaatiota hajalle. Tällöin vastuun tehokas ja toisten mielestä jopa epäreilu siirtäminen alemmas pelastaa organisaation nohevimmat pyrkyrit keskivertotyöntekijöiden jäädessä hengailemaan vilttiketjuun lahnan läpsähtäessä poskelle.
- Ns. elastisen adaptiivisuuden periaate. Tämä etenkin matriisiorganisaatioille tunnusomainen periaate tarkoittaa sitä, että riippuen siitä kuka kysyy organisaatioyksikkö pystyy antamaan ulkopuoliselle vaikutelman siitä, että he ovat kaiken merkittävän keskipisteessä, matriisien solmukohdissa korvaamattomina tekijöinä, joita ilman organisaatiolta notkahtaa jalat alta ensimmäisen paniikkikohtauksen iskiessä. Tosiallisesti nämä “voimasolut” ovat vain koordinoivaa välittäjäainesta, kitkatonta kaakelia, jotka raportoivat vaakaan ja pystyyn vain sen takia, että välttäisivät kaiken vastuun ja työnteon.
- Doktriini euforisesta pulputuksesta. Tämä on organisaation sisäisen valtapelin pitkäkestoisen ja suvereenin hallinnan kannalta kaikkein oleellisin tekijä. Se pitää sisällään pyrkimyksen täydelliseen autonomiaan ja omavaraisuuteen ja siihen, että euforista pulputusta junttaavasta organisaatioyksiköstä tulee tn. ennemmin kuin myöhemmin emo-organisaationsa syrjäyttävä struktuuri, “Organisaatio 2.0”. Euforiseen pulputukseen kuuluvat olennaisesti noin 2000 sanaa sekunnissa oraakkelimaisia viisauksia latelevat moottoriturvat, jotka paahtavat muut tainnoksiin jämäkillä fläppitauluesityksillään jossa “visio”, “strateginen tavoite” ja “oppiva organisaatio” yhdistyvät soljuvaksi paatokseksi.
Pitkän näennäispohdinnan jälkeen olen päätynyt ehdottamaan seurallemme uutta organisaatiorakennetta ja -kulttuuria, jolla pystyn käytännössä keskittämään vallan itselleni nopealla aikataululla. Käytän yllämainittuja vastuunpakoilun ja vallankaappaamisen oppeja hyödykseni ja tarkkailen tornistani pyörremyrskyn tyynessä silmässä kuinka kaikki toiminta pyörähtää automaattisesti ympärilleni. Kohta olen seuramme Suurtraaki, Kultaisen Atraimen Haltija ja kuhavesiemme pyhä yksinvartija.
Olen korvannut organisaatiokaaviomme lukuisat pystypalkit yhdellä massiivisella pystysiilolla, jota kutsun termillä “Oppimiskeskus, keskushallinto ja innovaatiot”. Olen paaluttanut sen visiollani ja strategioillani. Olen tietysti ehdottanut itseäni vain vaatimattomaan “koordinoivaan” rooliin, jossa kaikki raportoisivat minulle ikäänkuin vahingossa. Aikaisemmat pystypalkit (katiskajaosto, tuulastusjaosto, verkonpunonta jne) olen kääntänyt kylmänviileästi vaakapalkeiksi, jotta valta ei pelkästään symbolisesti valuisi molemmista vaakapalkkien päistä suoraan minulle, vaan aivan konkreettisesti keskittyisi vaakapalkit karateiskuna puhkaisevalle vertikaaliteräkselleni.
Tästä se lähtee. Olen vahvasti sitä mieltä, että tällä rakenteella erotumme selkeästi roskakalaseuroista ja piirikunnallisten jumbosijoilla hamaan suolaiseen unohdukseen tuhnuttavista pikkupajoista. Kauan eläköön Khirkasthos ry.
Zsäk! Saturday, May 26, 2007
Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.1 comment so far
“Hi-hii!” – Insinööri Pikkaraisen fleda, kulmakarvat ja paikat saavat sähköistä kyytiä. Viimeviikkoisen Maker Fairen satoa.
T&K:n syvin tarkoitus Saturday, May 26, 2007
Posted by Sami Oinonen in innovaatiot, status quo.add a comment
Erään katkeran Microsoftin entisen työntekijän pohdintaa tutkimus- ja kehitystoiminnan tarkoituksesta:
I recently left Microsoft. I didn’t work in research, but research is a huge organization. Steve Ballmer recently said something like research is the reason Microsoft is still the leader in software. However, the truth is that almost nothing comes out of Microsoft research. As we all know, most researchers are over educated nerds who really want to spend their time analyzing the growth rates of their own toe jam and the algorithms for such analysis. This is largely what MIcrosoft research does.
So why even have research? Because these smart people could be very useful in the hands of someone who knows what to do with them and can distract them from their own toe jam long enough to be productive. But given a decent salary and plenty of toe jam to study, they’ll just live the good life and be unprodutive. That’s just how Microsoft likes it. Remember, being number one is not about being the best, it’s about preventing anyone else from being the best.
You might think I’m a bitter ex-employee. And you’d be right. But my argument is still correct. Look at Microsoft’s history. They’ve never been the best to anyone who knows about software but they destroyed, tricked, or distracted anyone they thought might become the best.Google doesn’t have anything to worry about. It’s PhDs aren’t going anywhere. I hear Google just secretly built 5 huge toe jam plants, and now we know why.
[Paul Cringely “The Final Days of Google“, ko. havainto on kommenttijonossa]
Kierrätä rojut tuoliksi Friday, May 25, 2007
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen, tee-se-itse.11 comments
Käsite “sisäinen kauneus” saa tässä chileläisen Rodrigo Alonso Schrammin työssä uuden ulottuvuuden. “N+ew: No More Electronic Waste”-penkki on epoksimuoviin valettu ja erittäin persoonallisen näköinen elektroniikkajäteteos. Penkki on kyllä tavattoman ruma, mutta se toimii ainakin muistutuksena jätteen valtavasta määrästä. [via Uncrate]
Suomi-Italia-Seura paheksuu Thursday, May 24, 2007
Posted by Sami Oinonen in musiikki.6 comments
Pettymyksen syvä kaivoskuilu on häämöttänyt kraaterina edessämme muutaman tunnin, sillä suomalaisen musiikkiviennin nopealiikkeinen betonipaalu, pehmo-oopperametallikone Nightwish, julkisti tänään uuden laulajattarensa. No hän ei ole Apenniinien niemimaan tulisieluinen lyyrinen sopraano Cristina Scabbia, niin kuin tässä blogissa reilu vuosi sitten aprikoin vaan joku ruotsalainen, muuan Anette Olzon taiteilijanimeltään. On tuskallista olla väärässä, mutta kerta se on ensimmäinen. Tähän lienee totuttava.
Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan saa päähänsä vetää tästä valinnasta mitään sen suurempia johtopäätöksiä suomalais-ruotsalaisen yhteistyön tilasta. Pohjoismaiden neuvosto toimikoon kuten tähän asti, kaukana toiminnasta. Ja ei tässä ole mitään syytä lähteä nyt hamuilemaan ystävyyskaupunkeja ja kummeja Taalainmaata myöten. Se että suomalainen rockyhtye valitsee perusruotsalaisen näköisen ruotsalaisen laulajakseen on vain hyvin outo ja todennäköisesti juhannussalon ympäripyörimisrituaalin humalluttamana syntynyt päätös.
Ruotsalaistunut Nightwish ei tarkoita sitä, että suomalaiset ja ruotsalaiset olisivat nyt jollain tavalla bestiksiä niin kuin silloin joskus 1700-luvulla. On kaikkien suomalaisten etu, että tämä rajoja rikkova ja harhainen kädenojennus jää kertaluontoiseksi harjoitukseksi, sillä ilman eripuraa, kateutta ja leikkimielistä nokkapokkaa meille jäisi vain…vain…Niin mitä meille jäisikään? Ei niin ketään kelle vinoilla.
Nightwishin hyvinvointi on meidän kaikkien suomalaisten asia. Ehkä olisi kuitenkin parempi, että yhtye hajoaisi piakkoin apokalyptisiin erimielisyyksiin ettei tarvitsisi kuunnella ruotsalaisten diipadaapaa siitä kuinka “tarvittiin ruotsalainen viemään suomirock maailmankartalle”. Yhtye narikkaan vain, se olisi isänmaallinen teko. Silloin voitaisiin todeta ylpeästi, että “ei niiden ruotsalaisten kanssa kissanpolkkakaan taitu”.
Connecping-pong People Wednesday, May 23, 2007
Posted by Sami Oinonen in bizarre.2 comments
Ovet ovat aika hyödyttömiä kapistuksia ja näin avoimen elämän kannattajan näkökulmasta jopa vastenmielisiäkin sellaisia. Ja jos ne ovat kiinni suurimman osan valveillaoloajastaan, niin on suorastaan välttämätöntä, että niille keksitään järkevää sijaiskäyttöä.
Saksasta, pingiksen mahtimaasta, on kotoisin Designboomin “Door to Paradise“-kilpailussa känsien lailla kiinnostusta osakseen kerännyt pingispöytäovi. Se on oiva ja toteutuskelpoinen idea mihin tahansa toimistoympäristöön, jossa korporaation työrukkaset linnottautuvat luontaisesti muuten omaan huoneeseensa nakkisuojaan paperiliittimien kiehtovan kulmikkaaseen maailmaan.
Eikun kop-kop kollegan oveen ja spontaani ping-pong-hetki pystyyn.
Thommi and Hans don’t talk much. But they enjoy having a decent ping pong match together…Enjoy all the benefits of ping pong playing in your place, no matter how big it is. A conventional door connects rooms, this door connects people
Täydellinen t-paita: Prinsessa ja G.I. Joe Tuesday, May 22, 2007
Posted by Sami Oinonen in design.7 comments
Iloisena olen tätä paitaa pitänyt jo tovin. On arvokasta vaalia perinteitä.
Threadless: Perpetuate The Stereotype, Scott R. Kellogg
Prinsessat tulevat häihinkin Monday, May 21, 2007
Posted by Sami Oinonen in brändit.add a comment
Lapsuutemme ubiikki jäsentäjä, Disney, on laajentamassa reviiriään häämarkkinoille. Ei mitenkään yllättävä veto, sillä kulminoituvathan pikutyttöjen Tuhkimon ja Prinsessa Ruususen innoittamat prinsessaleikit hyvinkin usein aikuisena suuriin ja kalliisiin kirkkohäihin.
Disney tarjoaa “Disney Fairy Tale Weddings and Honeymoons”-paketissaan nyt vaivaiset 34 hääpukua, jotka vaihtelevat hinnoiltaan puolestatoista tuhannesta taalasta kolmeen tuhanteen. Valinnanvaraa siis ehkä on. Disney tahkosi viime vuonna kaikenkirjavilla prinsessahörhelöillä, taikakepeillä ja kurpitsavankkureilla kevyet $3, 4 miljardia taalaa ja on aivan satavarma, että puvut tulevat olemaan ns. hottia shittiä.
Onneksi Disney ei nyt sentään ole haikailemassa kokonaisvaltaisten satuhäiden perään. Eihän niitä lutuisia prinssihahmoja kukaan kestä. Mutta Lepakkomiehessä olisikin jo jotain ideaa. “Batman Meets Sleeping Beauty – The Ultimate Fairy Tale”. Kunnon crossoveria. Siis jos mielitietty ei jostain käsittämättömästä syystä suostu sinänsä järkevään ja käytännölliseen ehdotukseen pikahäistä Las Vegasissa.
[Dexinger]
kuva: i.chant.bean
Kuumailmapallo hätähuudon instrumenttina Sunday, May 20, 2007
Posted by Sami Oinonen in bizarre.6 comments
En ole koskaan ymmärtänyt Tähtien Sota-kulttia (enkä liiemmin satuja sormusten herrastakaan). En ole saanut pieneen päähäni mahtumaan mikä siinä eeppisessä “hyvä vastaan paha”-tarinassa olisi jollain tavalla poikkeuksellista satoihin muihin vastaaviin verrattuna. Paitsi tietenkin se, että pahiksilla on napakat univormut, siistit avaruusbotskit ja laserpyssyt. Ja ennenkaikkea maskit, joiden takana kelpaa uhoilla ja huohotella oikeamielisiä kumoon.
Ja kai siinäkin poika sitten lopulta tapaa tytön, menettää hänet ja itsensä maailman ja avaruuslaamojen itkiessä, mutta kuitenkin lopussa fanfaarit soivat. Jaksa noita nyt muistaa. Leffateatterissakin nukahdin kesken Episodi 1:sen kliimaksia. Driven-leffan tasoa siis. Silloinkin koin, että nukkuminen olisi selkeämpi satsaus tulevaisuuteen kuin leffa itse.
Ei ole kuitenkaan ihme, että noita Tähtien Sota-faneja riitää maanvaivaksi asti. Kun heiltä kysyy, että mikä kumma siinä tarinassa viehättää, niin vastaukset ovat aina yhtä tyhjentäviä: “No kun se on niin siistii”, “Se on se Voima”, “Ne suuremmat kysymkset ja vastaukset…ihmiskunta…mistä tulemme ja minne menemme…” jne. Naapurustossammekin on neljän pikkupojan kööri, jotka käyttävät ilmeisesti koko valveillaoloaikansa Tähtien Sodan ja sen johdannaisten parissa, sillä en ole koskaan nähnyt heitä parveilemassa pihoilla ja ojissa ilman valosapelien virkaa toimittavia aurauskeppejään.
Minun käy heitä jo nyt sääliksi, sillä ilman mitään vanhempien, suvun ja naapuriyhteisön jämäkkää interventiota heidän kohtalonsa on sinetöity. Katolilaisen tyttökoulun moraalioppaaksi sinänsä käyvän Tähtien Sodan kautta he tulevat siirtymään iän karttuessa roolipeleihin, verkkopelaamiseen, kaikenlaisten värkkien palvomiseen, energiajuomiin ja muuhun anti-sosiaaliseen epätoimintaan. Myöhemmin, polin kautta, he päätyvät sitten mitä todennäköisimmin jonkin kasvottoman teknologiaimperiumin t&k-kellarien uumeniin unelmoimaan teknovimpaimia. Voi sitä kohtalon ironiaa.
Samoin minua käy sääliksi kuvan Darth Vader-kuumailmapallon tehnyttä belgialaista Benoît Lambertia. Hän ei ole ehkä itse tajunnut sitä, mutta hänen pallonsahan on suuri julkinen hätähuuto, “Pelastakaa minut nörtteyden julmasta sylistä. Auttakaa minut takaisin puhtaiden vaatteiden, hedelmien ja raikkaan ilman pariin. Antakaa minulle voimaa jaksaa ja paeta.”
[Star Wars via Hilavitkutin]
Felix-kissa liikkeellä Saturday, May 19, 2007
Posted by Sami Oinonen in mopot.4 comments
“Moottoripyörien rakentelu ei vahingoita vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia.”
Hiss-hiss sanoi leijona vuohelle käärmeissään Friday, May 18, 2007
Posted by Sami Oinonen in status quo.add a comment
Tietokonepelit ovat saavuttaneet jonkinlaisen kulminaatiopisteen ainakin mitä tulee apokalyptisten örkkien viljelyyn. Eiväthän ne mörköt enää edes pelota synkistä onkaloista pongahtaessaan ja magmaa röyhtäillessäään niin kuin silloin ennen. “Nö mitäs örde? Ai että pääni meinasit vallan irti-poikki sivauttaa. Äläs äläs, jutellaan. Ota nisu.”
No mistäs keksisi todella hurjia hirviöitä? Jos mielikuvitus pykii, niin ainahan kannattaa lainata antiikin Kreikan moniraajepäolentojen sarjasta. Ehkä vaikuttavimpia on kuvan neiti Chimera, sekoitus mökäjuomaa nauttinutta vuohea, leijonaa ja käärmettä. Monipäisten sisarustensa kuoppahirviö Kerberosin ja vesikäärme Hydran kaltainen leppoisa seuraeläin. Tarujen mukaan Chimeran näkeminen tiesi myrskyjä ja tulivuorenpurkauksia kuin myös pölyn laskeuduttua ankaraa krapulaa näkijän pääpoloon.
Mutta eikös nyt joku voisi tehdä ihan oikeasti sellaisen pelin, jossa tikku-ukkoritari tallustelisi valkoisella pohjalla tyhjästä ilmestyviä tikkumaisia lohikäärmeitä vastaan taistellen. Se tuntuisi vaihteeksi taas pelottavalta.
Täällä keittiö, kuuleeko maailma? Thursday, May 17, 2007
Posted by Sami Oinonen in design, innovaatiot.add a comment
Täydellisen keittiön varustukseen kuuluu oikean valaistuksen (#1, #2, #3) ja koneiston (#1, #2, #3, #4) lisäksi kunnon komentokeskus, jolla arjen oleelliset keittiöaskareet kuten nettisurffailu, DJ-toiminta ja valaistuksen ja hajumaailmaan sääntely onnistuvat kivuttomasti. Sellainen kuin irakilaissyntyisen äkkiväärän arkkitehdin, Zaha Hadidin, “Z. Island Kitchen”.
Se on ajattoman kliinisestä ja elastisesta Corianista valmistettu tulevaisuuden älykäs keittiökonsepti, joka tuskin jättää ketään kylmäksi ja jolla ruoanlaitostakin tulee melko suurella todennäköisyydellä itseäänohjaava automaattinen prosessi. Soveltuu myös antimaterian varastointiin ja hellasärön minimointiin tai maksimointiin. Sisältää keittolevyn.
[Dexigner]
Viikon luontokuva #8 Wednesday, May 16, 2007
Posted by Sami Oinonen in überkuul.add a comment
Visualizing Network Dynamics-kilpailun satoa. Kuvassa keskellä oleva opettaja ojentaa oppilaita minkä kerkeää (paksut punaiset nuolet) ja ojennettavat hakevat turvaa luokkakavereistaan (paksut siniset nuolet). Ohuet nuolet kuvaavat aiempia keskustelu- ja ojennussuhteita.
Lukijapalautteesta ja aikamatkasta Tuesday, May 15, 2007
Posted by Sami Oinonen in status quo.5 comments
Sain lukijapalautetta. Arvostan nimimerkki mm:n järkähtämätöntä ja hyvinkin ilmeistä Lada Niva-rakkautta. On hienoa saada aitoa tulistunutta lukijapalautetta tässä maailmassa, jossa myötäkarvaan sipsuttelu ja peesaaminen ovat liikaa läsnä.
Vaikka äitini opettikin minulle pienenä, että “et sitten vastaa tekaistujen sähköpostiosoitteiden tai muuten vain anonyymien kommentoijien vuodatuksiin”, niin minusta on kuitenkin korrektia koettaa selventää kantaani. Ei sen takia, että sillä olisi kenellekään mitään merkitystä, vaan ennen kaikkea siksi koska aiheesta saa mukavasti yhden kirjoituksen aikaiseksi.
Internet on kiva paikka. Tämä minun hento Niva-kritiikkini, joka kilpistyy mielestäni sinänsä harmittomaan sanaan “pahamaineisen” on näin kaikkien saatavilla. Miten olisikaan nimimerkki mm pystynyt ennen koskaan tietämään kantaani saatikka kertomaan mitä ajattelee mielipiteestäni. Että tällä tavalla yhden kirkkonummelaisen miehen digitaaliset päivä- ja muistikirjamerkinnät saavat (ainakin) yhden tuntemaan jotain. Mahtavaa. En voi lakata ihmettelemästä internetin kykyä yhdistää ihmisiä.
Mitä Nivaan tulee, niin uskon, että vaikka se lienee maasto-ominaisuuksiltaan kelpo menijä, niin on muuten vain liian kolho, viimeistelemätön ja epäluotettava. Määreet, jotka kuvaavat sitä, ja kuten mitä muuta tahansa Ladaa, paremmin. Se on kuin Neuvostoliitto pienoiskoossa. Kirpsakka tuulahdus taantumuksen menneiltä ajoilta. Aikamatka, jota en halua välttämättä tehdä.
Nimimerkki mm:n nostamat arvot, kauneus, linjakkuus ja kurvikkuus, ovat sinällään hienoja määreitä, mutta minulle toissijaisia. Kyllähän autolla pitää pystyä ajamaan ilman kuulosuojaimia ja kyllähän autolla ajamisen pitäisi olla kivutonta vaikka maastossa kitkutettaisiinkin. Ja kyllähän automerkin pitäisi kehittyä positiiviseen suuntaan vuosien saatossa. Nivan ohjaustehostin lienee ainoa merkittävä parannus auton kolmekymmentävuotisen taipaleen aikana. Minua kiehtookin ajatus siitä, millainen Lada Niva olisi jos sen olisi valmistanut lähes mikä muu tahansa maastoautojen valmistaja. Olisiko mallissa havaittavissa kenties evoluutiota kuin sitä niin monesti muuten tapaa nähdä tapahtuvan? Vai oliko se kenties täydellinen jo syntyessään?
Citymaasturien ja maastoautojen vertailu on mielestäni sinänsä turhaa, sillä kysymyksessä on kaksi eri kategoriaa. Citymaasturit ovat henkilöautoja, joissa oli ainakin ennen hivenen korkeampi maavara kuin perinteisissä henkilöautoissa. Citymaastureita ostavat ihmiset, jotka haluavat katsoa kanssa-autoilijoitaan tärkeän oloisena alaspäin. Kun minä katson Lada Nivaa, en voi olla ajattelematta, että juuri se on toiminut kulmikkaan ulkomuotonsa puolesta innoittajana ensimmäisille citymaastureille. Voi mikä perintö.
Kirkkonummella,
Sami Oinonen
ps. En ole koskaan Nivalla ajanut ja olenkin siten vahvasti sitä mieltä, että väitteeni ovat totta. Koska tämä on blogi ja henkilökohtainen sellainen, varaan oikeuden epätarkkuuteen ja puolivillaisiin mielipiteisiin. Toisaalta, jos jollain on Niva, olen sen valmis koeajamaan ja tekemään autosta kivan testirapparijutun. Avoimin mielin.
Valveilla, horroksessa, nukkuu Monday, May 14, 2007
Posted by Sami Oinonen in bizarre.3 comments
Rakastan tilastoja ja tilastointia. Ja ei ole juuri mitään parempaa kuin monitoroida omia elämänliikkeitään, pitää niistä kirjaa ja tehdä pikkunättejä ristiintaulukointeja. Siinä on monissa kekkereissä leuat loksahdelleet kun meikäläinen on vetänyt kännykästään käppyrät esiin ja todistellut aukottomasti (ja monien mielestä piinallisen seikkaperäisesti) muiden löysäleukaiset heitot suohon.
Niinpä suorastaan parkaisin ilosta, kun löysin vauvojen päivärytmiä tilastoivan Trixie Tracker-palvelun. Tämähän meiltä vielä puuttui. Vihdoinkin järjestystä myös tähän elämänvaiheeseen. Ei muuta kuin dataa sisään taaperon unikiihtyvyydestä, vaipansietokyvystä, maidonkulutuksesta ja vastaavista tärkeistä muuttujista ja heti kohta alkaa arkielämä vauvan ympärillä jäsentymään merkittävämmäksi ja tuottavammaksi.
Kuten esimerkiksi yllä olevasta unitelemetriakuvaajasta voimme havaita, on esimerkkivauvalla selkeästi kolme unijaksoa vaalensinisellä aamu-ilta-ajanjaksolla. Eli noiden parvien eteen ja taakse kannattaa suunnitella kaikki vauvavapaat tekemiset. Arkeen tehokkuutta. Mahtavaa!
Aika hienoahan se olisi porskuttaa leikkikentillä datalla ja vertailla unijakaumia ja vaippavuotoja perinteisen kunnallispoliittisen diipadaapan sijaan.
ÜBERKUUL. 